Kaksi tyhjää kättä
antoivat mahtajat.
Eivät muuta.
– Kestä, jos jaksat!
Huku, jos et!
Iskivät –
Tyhjät käteni,
kohotanko teidät
suojaksi pääni,
vaipuvan pääni?
Vai joko leimahdan,
puristan nyrkkiin
käteni, käteni voimaansa heräävät –
iskenkö vastaan,
iskenkö vastaan,
niin että tähdet radoiltaan sinkoo – ?
(Aila Meriluoto: Lasimaalaus, 1946)



