minustaMinusta
This earth will grow cold one day,
not like a block of ice or dead cloud even
but like an empty walnut it will roll along in pitch-black space...
You must grieve for this right now
– you have to feel this sorrow now –
for the world must be loved this much
if you’re going to say "I lived"
(Nazim Hikmet)
Seitsemäs vuosi poliittista historiaa, seitsemäs vuosi Turussa, yhdeksäs vuosi Amnestyssä, 25. vuosi elämässä.
Vihreänä on menossa jo aika mones vuosi, puolueen jäsenenäkin olen ollut reippaat viisi vuotta. Tänä aikana olen päätynyt niin kunnallis- ja eduskuntavaaliehdokkaaksi, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajistoon kuin Vihreiden puoluevaltuuskuntaan ja puoluehallitukseenkin. Olen myös edustanut vihreitä Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa ja edustajistossa. Tämä liike on kyllä vienyt mukanaan.
Vihreiden kannalle päädyin alun perin ihmisoikeuksien kautta. Mikään muu puolue ei niistä vakuuttavaan sävyyn puhu. Myös muut vihreille keskeiset teemat kuuluvat oman arvomaailmani huipulle: tasa-arvo, ympäristöstä huolehtiminen, solidaarisuus, oikeudenmukainen tulonjako globaalisti ja paikallisesti, arvolibeeraalius jne.
En halua elää kukin-huolehtikoon-itsestään -yhteiskunnassa enkä siedä ajatusta ihmisten arvottamisesta heidän ominaisuuksiensa perusteella. Itseäni on tullut kuvailtua niin punavihreäksi, pasifistiksi, feministiksi kuin idealistiksikin. Haluan yksinkertaisesti tästä maailmasta paremman. Piste.
Erilainen poliittinen puuhailu työllistää jatkuvasti entistä enemmän. Yritän ylläpitää rakkaussuhdettani myös kirjallisuuteen. Olen aina ollut romaanien suurkuluttaja ja runojakin lueskelen säännöllisesti. Kun päivät kuluvat asiatekstien ja -pohdintojen parissa, iltaisin kaipaa kaunokirjallisuutta.
Muita suuria tai pieniä rakkauksiani ovat mm. läheiset ihmiset, hyvä ruoka, liikunta, matkustaminen ja uudet maat, suklaa, luonto, kauneus, ooppera, Italia ja ruusut.
