Juttu ViNOn Sota vs. rauha -konfliktijulkaisuun 2007
Väkivallattomat sotilasvallankaappaukset eivät ole niitä yleisimpiä vallanvaihdostapoja. Portugalin neilikkavallankumous vuonna 1974 oli kuitenkin tällainen.
Portugalia vuodesta 1933 asti hallinnut oikeistodiktaattori António de Oliveira Salazar oli kuollut vuonna 1968. Vastoin toiveita hallinto ei muuttunut hänen seuraajansa Marcelo Caetanon aikakaudella. Sensuuri, näytösluonteiset vaalit ja mielipidevangit olivat osa Portugalin arkipäivää. Lukutaidottomuus oli yleistä ja elintaso alhainen. Portugali kävi myös sotaa yrittäessään estää siirtomaitaan itsenäistymästä.
Siirtomaasotiin kyllästyneet sotilaat olivatkin neilikkavallankumouksen takana. Sotaväsymys, mutta myös tyytymättömyys kotimaisten asioiden tilaan olivat vallalla väestön keskuudessa. Vasemmistolaishenkiset upseerit – tulevat ”Huhtikuun kapteenit” – olivat perustaneet Movimento das Forças Armadasin alkuvuodesta 1974 tavoitteenaan vallankumous.
Neilikkavallankumous alkoi huhtikuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä. Vallankumoukselliset olivat sopineet kahdesta tunnuslaulusta: euroviisukappale E depois do adeus oli merkkinä vallankumouksellisille aloittaa kumous ja kommunistisena kielletty Grandola, vila morena taas osoituksena siitä, että vallankumous oli todella alkanut ja strategisten kohteiden valtaaminen tuli aloittaa. Portugalin yleisradio soitti Grandolan 25.4.1974 klo 00.15. Vallankumous oli alkanut.
Jo kuuden tunnin kuluttua hallitus oli kaatunut. Saman päivän aikana kaikki strategiset kohteet olivat vallankumouksellisten hallussa. Olennaista vallankumouksen säilymisessä verettömänä oli koko armeijan lähteminen mukaan. Vaikka osa armeijasta olikin alussa uskollinen hallitukselle, vaihtoivat nämäkin sotilaat puolta keskusteltuaan vallankumouksellisten kanssa.
Vallankumouksen suosio kansan keskuudessa oli suurta. Vaikka kumoukselliset julistivat ulkonaliikkumiskiellon, tuhannet portugalilaiset riensivät kaduille juhlistamaan vallankumousta. Kumous sai nimensä, kun sotilaat koristivat aseensa neilikoin, usein siviilien auttamina.
Neilikkavallankumous ei kuitenkaan johtanut suoraan onnelaan. Sosialistien ja oikeistolaisten sosiaalidemokraattien välillä käytiin kiivas taistelu vallasta. Taistelu säilyi kuitenkin poliittisena. Ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin tasan vuosi neilikkavallankumouksen jälkeen. Maalle kirjoitettiin uusi perustuslaki ja neilikkavallankumouksen kaksivuotispäivänä oli jälleen vuorossa vaalit. Niiden seurauksena Portugali sai demokraattisesti valitun hallituksen.
Sini Terävä
Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija ja ViNO:n hallituksen jäsen