Alustus opiskelukyvystä Kehrä-seminaarissa 11/2007
Hei.
Olen Sini Terävä, Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja sosiaalipoliittinen vastaava. Opiskelen poliittista historiaa eli alaa, joka ei millään tavalla liity hyvinvointiin. Seuraavat ajatukset ovatkin puhtaasti yhden opiskelijan omakohtaisia ajatuksia siitä, mitä opiskelukyky on.
Mielestäni opiskelukyvyn pohjalla, sinä kaikkein perimmäisenä asiana on motivaatio. Toki on mahdollista opiskella ihan tehokkaastikin alaa, joka ei kummemmin kiinnosta, mutta todellinen opiskelukyky vaatii silti mielestäni kiinnostuksen opiskelualaa kohtaan. Ei kaikkien kurssien tarvitse olla järisyttävän kiinnostavia tai huiman monipuolisia, mutta opiskelualan täytyy tarjota jotain mielenkiintoa herättävää, jotain mihin haluaa paneutua syvemmin.
Jos opiskelee ”väärää alaa”, opiskeluihin liittyy helposti vastahakoisuutta ja välinpitämättömyyttä. Opiskelija kyllä kykenisi opiskelemaan, mutta se ei vaan huvita, ei tunnu vaivan arvoiselta.
Mielestäni olennainen osa opiskelukyvyssä on juuri halu ja sitoutuminen opiskeluihin. Vaikka opiskelijalla olisi ulkoapäin katsottuna kaikki edellytykset opiskeluun, opiskelukykyä ei silti välttämättä ole, jos kiinnostusta opiskelualaan tai motivaatiota opiskeluun ylipäänsä ei ole.
Toisaalta motivaatiota voi löytyä roppakaupalla, mutta opiskelukyky ei silti ole kohdallaan. Opiskelijalla tulee nimittäin olla mahdollisuus opiskella. Tätä ei valitettavasti ole läheskään kaikilla nykypäivän opiskelijoilla.
Ensinnäkin riittämätön toimeentulo voi olla yksi este opiskelujen tiellä. Opintoraha ja asumislisä ovat tällä hetkellä niin pienet, että hyvin harva elää yksin niillä. Tämä laman elänyt, pätkätyöläissukupolvi ei kovin mielellään halua ottaa lainaa ostaakseen leipänsä. Näin ollen moni opiskelija päätyy töihin paitsi kesäisin, myös lukukausien aikana.
Työssäkäynti voi toki tuoda hyvää lisää opintoihin ja syventää opittua. Se voi kuitenkin myös uhata opiskelukykyä tosi monella tavalla. Ensinnäkin töihin käytetty aika on ihan konkreettisesti pois opinnoista. Toisekseen opiskelija joutuu hajottamaan paitsi ajankäyttönsä, myös keskittymisensä. Työ voi olla stressaavaa, jolloin se pyörii mielessä opintojenkin aikana. Opiskelija saattaa yksinkertaisesti olla töiden jälkeen niin väsynyt, ettei vain jaksa opiskella. Monesti työvuoroja ei pysty järjestämään saumattomasti opintojen kanssa ja niin edelleen.
Riittämätön toimeentulo ei kuitenkaan ole ainoa este opiskelumahdollisuuksien edessä. Myös terveys voi uhata opiskelukykyä. Opiskelijan opiskelukyky on mielestäni heikentynyt aina tämän sairastaessa. Heikentyminen voi olla hyvin lyhytaikaista, esimerkiksi flunssasta tai päänsärystä tai erinäisistä itse aiheutetuista taudeista.
Mutta toisaalta erilaiset pidemmät sairaudet uhkaavat selvästi opiskelukykyä. Vaikka sairaus ei sinänsä olisi mitenkään vaarallinen tai vakava, mutta jos se aiheuttaa esimerkiksi jatkuvaa kipua – kuten vaikka selkäkivut – on sillä väistämättä vaikutusta opiskelukykyyn. Jos johonkin paikkaan sattuu koko ajan, ei kai kukaan voi opiskella täysillä. Oma asiansa ovat tietysti vakavat sairaudet, jotka estävät opiskelun kokonaan.
Kuitenkin fyysisiä sairauksia ehkä jopa suurempi uhka opiskelukyvylle ovat mielenterveyden ongelmat. Jo ”pelkkä” stressi voi olla haitaksi opiskelukyvylle, varsinkin jos se pitkittyy. Kun mennään vakavampiin mielenterveysongelmiin, opiskelukyky saattaa muuttua täysin olemattomaksi. Meidän tehokkuutta vaativa yhteiskuntamme, opintoaikojen rajaukset, riittämätön toimeentulo ja suorituspaineet ajavat aivan liian monet uupumukseen ja loppuun palamiseen. Väsyneenä ei yksinkertaisesti opi hyvin eikä pysty kunnolla keskittymään.
Kaikki mielenterveyden ongelmat eivät tokikaan estä opiskelua, mutta kyllä ne opiskelukykyyn vaikuttavat. Esimerkiksi stressaantunut voi hyvinkin saada opintopisteitä kasaan, mutta opintojen tuoma ahdistus voi olla tosi kovalla tasolla. Väsynyt taas saattaa käyttää suhteettoman paljon aikaa yhteen kurssiin heikentyneen keskittymiskykynsä takia. Paha uupumus sitten saattaa estää kokonaan opintojen tekemisen, samoin kuin masennus.
Koen, että keskittyminen on kaiken kaikkiaan olennainen asia opiskelukyvyssä. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus keskittyä opintoihin. Täytyy olla fyysinen mahdollisuus keskittymiseen, lähtien liikkeelle ihan niinkin yksinkertaisesta kuin rauhallisesta tilasta opiskelua varten. Opiskelijalla on myös oltava mahdollisuus keskittyä yhtäjaksoisesti opintoihin riittävän pitkän ajan. Ei opiskelusta tule juuri mitään, jos sitä tekee puolen tunnin tai tunnin pätkissä töiden, harrastusten tai kokousten välillä. Tai ei se ainakaan itselläni järin optimaalista ollut=).
Lisäksi opiskelijan pitää pystyä keskittymään päänsä puolesta. Hyvä opiskelukyky vaatii sitä, että voi sulkea muut asiat ulkopuolelle ja keskittyä vain sillä hetkellä opiskeltavaan asiaan. Jos on jatkuvasti stressaantunut ja kiireinen, on monta rautaa tulessa, näin ei kyllä ole.
Mielestäni opiskelukyvyn kannalta on kuitenkin keskeistä se, ettei opiskelija ole vain opiskelija. Jotta opintoihin riittää motivaatiota ja opiskeluun jaksamista, tarvitsee opiskelija sitä paljon puhuttua omaa elämää. Jos elämä pyörii vain opintojen tai opintojen ja työn ympärillä, en usko, että opiskelukyky on pidemmän päälle kovin hyvä.
Oppiminen vaatii lepoa ja opiskelu vastapainoa muista asioista. Jos koko elämä on pelkkää tenttiin lukua, alkaa se väistämättä maistua puulta jossain vaiheessa. Ei kukaan jaksa kovin pitkään pelkkää tehokasta opiskelua, puurtamista 24/7. Se on mahdollista jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa se alkaa näkyä joko suoritusten tasossa tai kiinnostuksessa tai jaksamisessa – tai kaikissa näistä.
Opiskelukyky vaatii myös kykyä rentoutua. Pelkkä puurtaminen kyllä kääntyy jossain vaiheessa itseään vastaan. Ei ole hyväksi opinnoille, jos niille ei jää riittävästi aikaa muilta aktiviteeteilta, mutta ei myöskään ole hyväksi, jos opiskelijalla ei ole mitään keinoja rentoutua. Uskon vakaasti siihen, että välillä on oltava laiska ja tehoton.
Uskon, että hyvä opiskelukyky vaatii tunnetta elämänhallinnasta. Jos on kovin epävarma itsestään, jos aikaa kuluu pennin venyttämiseen tai jos ihmissuhteissa on pahoja ongelmia, tämä näkyy varmasti opiskelukyvyssä. Elämässä pitää mennä suhteellisen hyvin tai ainakin pitää olla tunne, että saa pidettyä langat käsissä, jotta voi keskittyä opintoihin. Opiskelukykyä rampauttaa ihan varmasti se, jos mielessä pyörii epävarmuus tulevasta tai vaikka riidat ystävien kanssa.
Lopuksi opiskelukyky tarvitsee mielestäni riittäviä osaamisen ja onnistumisen kokemuksia. Kyllähän opiskelija puurtaa ihan mielellään vuodesta toiseen, mutta harva siihen kykenee, jos ei välillä saa kokea ”mähän osaan tän!” ja ”onpa kiinnostavaa!” –tunteita.