Puoluevaltuuskunta 4/2007, kunnallisvaaliohjelman lähetekeskustelu
Tervehdys ystävät.
Viime valtuuskunnassa puhuttiin melko paljon porvaripuolueiden kanssa tehtävän yhteistyön luomasta ”punavihreästä ahdistuksesta”. Uskon, että tämä ahdistus on teema, joka on syytä huomioida myös kunnallisvaaleissa.
Tuntuu, että kunnallispolitiikka on erityisesti paikka, jossa meitä syytetään oikeistolaisuudesta ja kokoomuksen apupuolueena olemisesta. ”Porvarihallituksen” leima ei varmasti ainakaan helpota tilannetta.
Mun mielestä olisi outoa, jos vasemmistopuolueet eivät taas kerran käyttäisi tätä meidän ”oikeistolaisuutta” jollain tavalla hyväkseen.
Melkein sanoisin, että jos lainataan muiden puolueiden värejä, ollaan sitten mielummin vähän punaisia kuin vähän sinisiä.
Olennaista kuitenkin on se, että me saadaan kunnolla perusteltua, miksi kaikki uudet ratkaisut eivät ole automaattisesti oikeistolaisia.
Kunnallisvaalit ovat ehkä kaikkein eniten hyvinvointivaltiovaalit. Hyvinvointihan lähtee hyvin pitkälti alhaalta, lähellä ihmistä tehtävistä päätöksistä.
Tuntuu, että vasemmistopuolueiden hyvinvointivaltioretoriikasta huolimatta me ollaan ainoa puolue, joka todella haluaa säilyttää suomalaisen hyvinvointivaltion. Kun katsoo viime hallituksen tekoja, demarien hyvinvointipuhe on kyllä pelkkää puhetta.
Me olemme ainoa puolue, joka tavoittelee kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Me olemme ainoat, jotka olemme ymmärtäneet, että hyvinvointivaltion ylläpito vaatii kunnollista sosiaaliturvaverkostoa, hyviä peruspalveluja, kulttuuria ja ihmisten mahdollisuutta elää itselleen hyvää elämää.
Näiden lisäksi olennaista hyvinvointivaltion säilyttämisessä on ympäristöteot. Ei meillä ole hyvinvointivaltiota, jos riistämme ympäristöä. Ei meillä ole hyvinvointivaltiota, jos ainoa tapa liikkua on autoilla. Ei meillä ole hyvinvointivaltiota, jos meillä ei ole puhdasta luontoa tuomassa terveyttä.
Me olemme ymmärtäneet tämän. Kunnallisvaaleissa on olennaista kertoa se muillekin.