Puhe ViNOn kevätliittokokouksessa 2006
Heipä hei ystävät!
Ajattelin olla tylsä ja pragmaattinen ja pitää jalkanne tukevasti maan pinnalla. Puhunkin siis vaaleista.
Vino on lähdössä eduskuntavaaleihin ohjelmalla, jossa puhutaan ympäristöstä, toimeentulosta ja moninaisuudesta. Näin siis tietenkin, jollette te ihan hurjasti hallituksen esitystä muuta. Puolue on ilmeisesti liikkeellä ohjelmalla, jossa keskeisiä ovat samaten ympäristö ja toimeentulo ja näiden lisäksi arjen turvallisuus.
Tosiasia kuitenkin on, että näitä vaaleja ei voiteta bioenergialla eikä kiltteydellä. Ei todellakaan riitä, että me puhumme vain meille tärkeistä asioista vaan meillä pitää olla myös vastauksia toisten teemoihin. Ja voidaan kai olla melkoisen varmoja, että muilla puolueilla tulee olemaan meille asiaa.
Oikeisto. Eiköhän meidän ole täältä syytä varoa viherpesua. Kokoomus pesee itseään täyttä päätä puhtaaksi ja yrittää päätyä jonkinsorttiseen vaaleanvihreyteen. Näissä vaaleissa kokoomus yrittää nostaa helpoilla – mutta huonoilla – argumenteilla ympäristöä esiin. Tässä onkin meille sarkaa. Ei liene kenenkään etu, jos ns. ympäristöasiantuntemus putkahtaakin kokoomukselle. Meidän täytyy tuoda pöytää faktoja ja argumentteja. Meidän täytyy näyttää, että tilanne on – tavallaan jopa valitettavasti – sellainen, että vain vihreät osaavat todella puhua ympäristöstä. Ja me emme vain puhu vaan me myös toimimme.
Tuskin kenelläkään on epäilystä siitä, millä demarit tulee meitä lyömään. Eiköhän näissäkin vaaleissa saada kuulla kyllästymiseen asti sitä, kuinka vihreät ovat kokoomuksen apupuolue, epäluotettavia oikeistolaisia ja muutenkin aika kamalia ihmisiä. Kaipa sitä kaivetaan esiin kaikki pro-Kokoomus-lausunnot ja keksitään niitä lisää vaikka omasta takaa.
Yksinkertaisesti, meillä tulee olla vastauksia. Vihreät voi kyllä kaikessa rauhassa olla edelleen ”edellä” mutta tälle sanalle on tuotava sisältöä. Jos me halutaan osoittaa olevamme oikeisto-vasemmisto-jaottelun ulkopuolella, meidän on kyllä osoitettava, että kyseinen jaottelu on aikansa elänyt.
Meidän on puhuttava lisää ympäristöstä.
Meidän on puhuttava prekarisaatiosta ja siitä, kuinka mikään muu puolue, ei edes perinteinen vasemmisto, tunnu välittävän asiasta pätkän vertaa.
Meidän on puhuttava globaalista köyhyydestä ja uudesta suomalaisesta luokkayhteiskunnasta.
Meidän on puhuttava siitä, kuinka tiettyjä vanhoja rakenteita on uskallettava purkaa ja kiperiä ja vaikeita päätöksiä on tehtävä.
Ja ennen kaikkea. Meidän ei pidä vain puhua vaan meidän pitää toimia. Vihreät ei saa leimautua tyhjiksi suunpieksijöiksi vaan on näytettävä, että me teemme. Ja teemme oikeita asioita. Kilpailukyvyn perään on aika turha itkeä siinä vaiheessa, kun merenpinta on 4-7 metriä nykyistä korkeammalla. Eiköhän ole kuitenkin parempi olla edellä kuin upoksissa.
Voisinkin ehkä siis sanoa, että meillä on edessämme verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta sanon kuitenkin mieluummin, että lähdetään taisteluun!