Vastauksiani lukiolaisen vihreyttä koskevaan sähköpostiin 01/08
Minkä takia ryhdyit vihreäksi?
Asioihin vaikuttaminen on minulle tärkeää – en halua jäädä istumaan hiljaa, kun näen vääryyksiä. Siksi politiikkaan lähteminen tuntui luontevalta. Olen kodista, jossa politiikkaan suhtaudutaan myönteisesti. Siten puolueeseen liittyminen ei ollut minulle mikään suuri henkinen kynnys.
Olen aina ollut vasemmistolainen mutta pohdittuani asioita huomasin, että oikeastaan Vihreä liitto on Suomen vasemmistolaisin puolue, eivät ns. perinteiset vasemmistopuolueet. Vihreä liitto ajaa heikoimpien asiaa: ympäristön, maailman köyhien, lasten, syntymättömien.
Asia, joka aivan loppujen lopuksi ratkaisi puoluevalintani, oli ihmisoikeudet. Minulla on tausta Amnesty Internationalissa ja ihmisoikeudet ovat todella tärkeitä minulle. Koen, että vain vihreät pyrkivät todella edistämään ihmisoikeuksia.
Mihin asioihin olet päässyt vaikuttamaan?
Ei niin kovin helppo kysymys=). Puolueemme sisäisiin asioihin olen mielestäni päässyt vaikuttamaan aika hyvin. Olen puoluevaltuuskunnan jäsen (puoluevaltuuskunta on puolueen korkein päättävä elin puoluekokousten välillä, vähän kuin kunnanvaltuusto) ja ollut kolmesti puoluekokousedustajana. Olen vaikuttanut ohjelmiemme sisältöihin ja henkilövalintoihin. Kunnallis- ja eduskuntavaaliehdokkaana olen päässyt pitämään ääntä itselleni tärkeistä asioista: ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta, tasa-arvosta, koulutuspolitiikasta, ympäristöstä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta.
Olen päässyt vaikuttamaan myös erilaisten kampanjoiden kautta. Olin aktiivisesti mukana opintorahan korotukseen tähtäävässä Nouse jo! –kampanjassa(www.opintoraha.fi) sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) että oman ylioppilaskuntani kautta. Ilman tätä kampanjaa opintorahan korotuksesta ei todennäköisesti olisi sovittu. Kaksi kampanjaa, joista olen erityisen tyytyväinen, ovat ViNOn aloittamat Lastentekolakko (www.lakko.org) ja Feministinen aloite (www.feministinenaloite.org). Lastentekolakolla oli varmasti osuutta siihen, että vanhemmuuden kustannusten jakaminen on noussut poliittiseen keskusteluun ja että sille ollaan jo valmiita tekemään jotain. Feministinen aloite toivottavasti lieventää feminismiin liittyviä ennakkoluuloja.
Mihin tarvitaan puolueen nuorisojärjestöä?
Hyvin suuri osa politiikasta tehdään Suomessa kunnallisella tasolla. Kunnallispolitiikka ei kiinnosta kaikkia eivätkä kaikki menesty kunnallisvaaleissa. Eduskuntaan ja europarlamenttiin on vielä hankalampi päästä.
Mielestäni on tärkeää, että kaikki löytäisivät itselleen mielekkään tavan tehdä politiikkaa. Monille nuorille kunnallispolitiikka ei ole ihan se ykkösjuttu. Nuorisojärjestöjen kautta pääsee paremmin osallistumaan itselle tärkeisiin asioihin, toimimaan valtakunnallisella tasolla ja vaikuttamaan asioihin.
En koe, että nuorisojärjestö on mikään ”politiikan harjoittelupaikka”. Mielestäni nuorisojärjestöissä voidaan tehdä täysin vakavasti otettavaa politiikkaa, jolla on merkitystä. Esimerkiksi vihreissä ViNO on puolueen jäsen, jolloin meillä on erinomaisen hyvä mahdollisuus vaikuttaa puolueen linjauksiin ja toimintaan. Nuorisojärjestö tuo sekä omaan puolueeseensa että yleensä politiikan kentälle nuorten mielipiteitä. Nuorisojärjestön roolin ei mielestäni tule olla vain nuorten asioiden kommentoinnissa vaan sen tulee sanoa sanansa mistä tahansa politiikan teemasta.
Vihreissä nuorten osuus on niin suuri, että me pääsemme vaikuttamaan asioihin ilman ViNOakin. Monet muut puolueet ovat kuitenkin niin keski-ikäisten hallussa, ettei nuorilla olisi mitään vaikutusmahdollisuuksia ilman nuorisojärjestöä.
Mikä asia Suomessa vaatisi pikaista korjausta?
Oikeudenmukaisuus ja ympäristö. Suomessa on liian tiukat asenteet suhteessa erilaisuuteen. Haluan todellisen tasa-arvon, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisista mistään ominaisuuksista riippumatta. Meidän on myös ulotettava oikeudenmukaisuus globaalille tasolle – emme elä missään umpiossa vaan meidän on kannettava vastuumme maailman asioista. Suuri muutos tarvitaan myös ihmisten asenteissa ympäristöä kohtaan. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kaikkien on muutettava elintapojaan, mutta varsinkin päättäjien niin politiikan kuin elinkeinoelämän puolella on lopultakin tartuttava asiaan ja tehtävä ympäristön vaatimat päätökset. Suomen kilpailukyvyn perään on turha itkeä, kun merenpinta on metrinkin nykyistä korkeammalla.