Kolumni ViNOn jäsentiedotteessa 2/06
Näin kiteytti professori Kevät Nousiainen Vinon ja Vihreiden Naisten järjestämässä feminismiseminaarissa. Nousiainen alusti feminismistä lähinnä oikeusjärjestyksen kautta; on turha tulla enää sanomaan ainakaan minulle, ettei EU ole tuonut Suomelle mitään hyvää – niin monia tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä edistäviä muutoksia EU on Suomessakin saanut aikaan! Näitä ovat mm. samapalkkaisuuden periaate ja se, että syrjintä raskauden perusteella on sukupuolisyrjintää. Nousiainen kuitenkin myös maalaili uhkakuvia seinälle: miten yhdistää tasa-arvo ja syrjimättömyys nousevaan uusliberalismiin? Liekö edessä tasa-arvopolitiikan kuihtuminen?
Toinen alustajamme, tutkija Jouni Varanka, pohti lähinnä miesten ja feminismin suhdetta. Voiko mies olla feministi vai vain profeministi? Miten feminismikeskustelussa suhteutetaan miesten aiheuttamat ongelmat ja miehiin kohdistuvat ongelmat? Miten suhtaudutaan valtaan? Varangan johtopäätökset olivat kuitenkin selviä: sekä tasa-arvosta että feminismistä on myös miehille valtavasti hyötyä. Olen vallan samaa mieltä.
Keskustelu pyöri – kuten odottaa saattoi – lähinnä Vihreän liiton tulevassa periaateohjelmassa. Mielipiteiden kirjo oli laaja, joukossa oli paljon feministejä, mutta paljon pelättiin myös sitä, että julkinen ”julistautuminen” vie puolueelta ääniä. Toisaalta esim. itse uskon, että feminismin nostaminen keskeiseksi teemaksi periaateohjelmassa toisi meille ääniä – ja sen poisjättäminen veisi niitä. Vaikka seminaarin keskustelussa oli melko yleinen kanta, että feminismi ymmärretään Suomessa yleensä väärin ja siihen liitetään lähinnä negatiivisia mielikuvia, toisenkin kannan edustajia löytyy. Yhä useammat ihmiset julistautuvat mielellään feministeiksi. Luinpa tuossa juuri yliopistomme vessan seinästä kirjoituksen, jossa kirjoittaja ilmoitti olevansa feministi. Meitä on paljon eikä sen myöntämistä kannata häpeillä. Eivät ne keski-ikäiset sovinistit meitä äänestä, vaikka lopetettaisiin tasa-arvostakin puhuminen.
Sini Terävä, vpj