Kolumni Riihimäen Sanomissa 2.2.2003
Joulukuun kymmenentenä vuonna 1948 Yhdistyneet Kansakunnat antoi yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksensa, jonka enemmistö maailman maista on ratifioinut. Nämä maat ovat sitoutuneet sopeuttamaan omat lakinsa ihmisoikeuksien mukaisiksi ja noudattamaan niitä. Valitettavasti näin ei ole käynyt, vaan ihmisoikeuksia rikotaan räikeästi ympäri maailman. Jotkut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan kuitenkin vääräksi ja haluavat tehdä jotakin muuttaakseen tilannetta. Tämän vuoksi on syntynyt muun muassa Amnesty International, maailman suurin ihmisoikeusjärjestö, joka pyrkii puuttumaan ihmisoikeusrikoksiin kaikkialla maailmassa ja raportoimaan niistä.
Amnesty on paitsi suurin myös yksi arvostetuimmista ihmisoikeusjärjestöistä. Sitä kuuntelevat niin eri maiden hallitukset kuin yrityksetkin. Amnesty toimii mm. vetoomusten ja raportoinnin avulla, mutta myös erilaisin kampanjoin. Lokakuussa 2002 Amnesty aloitti ensimmäisen maailmanlaajuisen Venäjä-kampanjan, joka kulkee teemalla ”Oikeutta kaikille”. Tämän kampanjan myötä Amnesty haluaa nostaa esiin Venäjän valitettavan huonon ihmisoikeustilanteen. Vaikka jotkut suomalaiset yhä kokevat Venäjän uhaksi Suomelle, tosiasia on, että Venäjä on paljon vaarallisempi omille kansalaisilleen. Tshetshenian sota on ilmeinen esimerkki ihmisoikeuksien polkemisesta, sillä sodan molemmat osapuolet syyllistyvät lukuisiin ihmisyyttä loukkaaviin tekoihin. Tällainen ongelma ei ratkea ”terrorismia vastaan sotimalla”, vaan asiaan on puututtava rauhanomaisin keinoin.
Tshetshenian ulkopuolinen Venäjä kärsii myös heikosta ihmisoikeustilanteesta. Poliisit pahoinpitelevät ja kiduttavat rikoksista epäiltyjä, eikä heitä siitä rangaista. Lapsia pidetään tutkintavankeudessa jopa vuosia, eikä mikään suojele heitäkään pahoinpitelyiltä. Rikoksista ei joko rangaista tai vaihtoehtoisesti rangaistukset ovat kohtuuttoman ankaria. Perheväkivalta ei ole erillinen rikos, joten siihen ei puututa. Perheväkivallan lisäksi naiset ovat usein poliisien pahoinpitelyn kohteena. Etnisten vähemmistöjen pahoinpitelyyn ei myöskään puututa, vaan poliisi saattaa itsekin syyllistyä siihen. Tässä on vain muutama esimerkki Venäjän onnettomasta tilanteesta.
Riihimäkeä kampanja koskee mm. Hämeenlinnan vastaperustetun Amnesty-ryhmän kautta. Vaikka toimintamme onkin vielä melko vähäistä ja uusia jäseniä tarvitaan, olemme silti aktiivisesti mukana Venäjä-kampanjassa. Helmikuun 3.-15. päivänä Riihimäen kirjastolla on Venäjää koskeva valokuvanäyttely, joka paraikaa kiertää muuallakin Suomessa. Kuvilla ei ole tarkoitus järkyttää vaan kertoa tosiasioista. On ehkä kliseistä sanoa, että pienistä puroista lähtevät suuret virrat, mutta tässä tapauksessa se pitää paikkansa. Amnestyllä on yli 1,2 miljoonaa jäsentä, joten tällaisella voimakkuudella virta pyyhkii jo ihmisoikeusrikoksiakin mennessään.
Sini Terävä
Kirjoittaja on riihimäkeläinen abiturientti ja Hämeenlinnan Amnesty-ryhmän jäsen