Sini jakaa esitteitä klo 13-16 Turun keskustassa kävelykadulla yhdessä muiden varsinaissuomalaisten vihreiden ehdokkaiden kanssa. Tervetuloa tapaamaan ja juttelemaan!
9.3. klo 16 Sinin ja Jukan ihmisoikeuskahvila
Kiinnostavatko ihmisoikeudet?
Hyvä, sillä voit tulla tyydyttämään tiedonjanoasi ja keskustelunnälkääsi Sini Terävän ja Jukka Kumpuvuoren ihmisoikeuskahvilaan perjantaina 9.3. klo 16-17
Ihmisoikeuskahvila sijaitsee Turun seudun vihreiden toimistolla Yliopistonkatu 9B:ssä. Luvassa on sähäkkää keskustelua ihmisoikeuksista ja niiden toteutumisesta niin Suomessa kuin maailmallakin, luomuporkkanakakkua ja reilun kaupan teetä ja kahvia.
Jos et pääse paikalle, niin ei hätää! Jukan ja Sinin debatti kuvataan ja se tulee nähtäville nettiin YouTubeen.
8.3. Sini Tovin vaalisitseillä
Torstaina 8.3. klo 19 alkaen Sinin tapaa Turun opiskelevien vihreiden eli Tovin vaalisitseiltä. Nähdään siellä, vielä tänään (7.3.) ehtii ilmoittautua!
8.3. Sini jakamassa esitteitä
Sini tukiryhmäläisineen on jakamassa esitteitä torstaina 8.3. klo 9-10 Turussa keskikaupungilla.
Viikon sarjakuva
Viikon kuvan on piirtänyt sarjakuvataiteilija Jukka Tilus.
Sini kommentoi:
Se että Suomen tasa-arvo-ongelmat eivät ole niin pahoja kuin muualla, aiheuttaa helposti sen, että näitä ongelmia esillä pitäviä pidetään kiittämättöminä valittajina. Vaikka täällä nainen ei olekaan miehensä omaisuutta, nainen saa luoda uraa ja päivähoidosta huolehditaan, ei meillä ole mitään syytä tyytyä puolivalmiiseen yhteiskuntaan.
En halua, että nuoria naisia roikotetaan pätkätöissä, että seksuaalivähemmistöjä syrjitään tai että joka viides nainen joutuu lähisuhdeväkivallan uhriksi. En halua palkkaepätasa-arvoa, heteronormatiivista yhteiskuntaa tai tytöttelyä. Siksi täälläkin tarvitaan feminismiä. Lisää ajatuksia löydät täältä.
Katso aiemmat:
Viikon sarjakuva
Viikon kuvan on piirtänyt sarjakuvataiteilija Jukka Tilus.
Sini kommentoi:
Opiskelijat ovat omituinen kaatoluokka. Meidän pitäisi olla ”tulevaisuuden toivoja” ja meihin kohdistetaan suuria odotuksia. Silti meidän hyvinvoinnistamme ei selvästikään tarvitse huolehtia. Opiskelijat ovat pisimpään köyhdytetty kansanosa: opintoraha on ollut samalla tasolla 15 vuotta! Sen ostovoima on laskenut tässä ajassa 20%.
Opintotuella ei yksinkertaisesti elä. Lainaa kyllä voisi nostaa, mutta harva siihen uskaltautuu, kun tulevasta työstä ei ole varmuutta ja todennäköinen kohtalo on vuosien pätkä- ja silpputyökierre.
Opiskelijoista neljännes kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. Onko se ihmekään, kun opiskelun ohella on melkeinpä pakko käydä töissä? Ja samalla tulee käskyjä olla tehokas, valmistua nopeasti ja hyvillä arvosanoilla, olla innovatiivinen ja huippuyksilö?
Mitä jos opiskelijoihin alettaisiin suhtautua kuin muihinkin ihmisiin? Annettaisiin mahdollisuus inhimilliseen elämään, aikaa keskittyä opintoihin ja lopetettaisiin se jatkuva parjaaminen. Lisää ajatuksia löytyy täältä .
Viikon sarjakuva
Viikon kuvan on piirtänyt sarjakuvataiteilija Jukka Tilus .
Sini kommentoi:
Kaikki puolueet puhuvat ilmastonmuutoksesta, ympäristön tärkeydestä ja vihreämmästä huomisesta. Puhuvat ja puhuvat. Mitään tekoja ei sen sijaan näy. Kokoomus syleilee yksityisautoilijoita; sdp:n ja keskustan panos uusiutuvien energianlähteiden käyttöön on turpeen veronalennus. Elinkeinoelämä itkee talouskasvun perään eikä salli mitään muutoksia tehtävän verotuksessa tai elinkeinorakenteessa. Maamme hallitus tuntuu olevan näiden savupiippujen halaajien talutushihnassa.
Eikö olisi syytä tehdä jotain? Ilmaston lämpeneminen ei pysähdy ei-niin-katastrofaaliseen kahteen asteeseen ilman tekoja. Ja jos se ei pysähdy, edessämme on äärimmäisiä sääolosuhteita, nälänhätää, kuivuutta ja tulvia, epävarmuutta – ja varmasti heikentyvää talouskasvua.
Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ilmastonmuutoksen torjumiseen löytyy mm. täältä.
Kohti vaalitaistoa!
Puhe ViNOn kevätliittokokouksessa 2006
Heipä hei ystävät!
Ajattelin olla tylsä ja pragmaattinen ja pitää jalkanne tukevasti maan pinnalla. Puhunkin siis vaaleista.
Vino on lähdössä eduskuntavaaleihin ohjelmalla, jossa puhutaan ympäristöstä, toimeentulosta ja moninaisuudesta. Näin siis tietenkin, jollette te ihan hurjasti hallituksen esitystä muuta. Puolue on ilmeisesti liikkeellä ohjelmalla, jossa keskeisiä ovat samaten ympäristö ja toimeentulo ja näiden lisäksi arjen turvallisuus.
Tosiasia kuitenkin on, että näitä vaaleja ei voiteta bioenergialla eikä kiltteydellä. Ei todellakaan riitä, että me puhumme vain meille tärkeistä asioista vaan meillä pitää olla myös vastauksia toisten teemoihin. Ja voidaan kai olla melkoisen varmoja, että muilla puolueilla tulee olemaan meille asiaa.
Oikeisto. Eiköhän meidän ole täältä syytä varoa viherpesua. Kokoomus pesee itseään täyttä päätä puhtaaksi ja yrittää päätyä jonkinsorttiseen vaaleanvihreyteen. Näissä vaaleissa kokoomus yrittää nostaa helpoilla – mutta huonoilla – argumenteilla ympäristöä esiin. Tässä onkin meille sarkaa. Ei liene kenenkään etu, jos ns. ympäristöasiantuntemus putkahtaakin kokoomukselle. Meidän täytyy tuoda pöytää faktoja ja argumentteja. Meidän täytyy näyttää, että tilanne on – tavallaan jopa valitettavasti – sellainen, että vain vihreät osaavat todella puhua ympäristöstä. Ja me emme vain puhu vaan me myös toimimme.
Tuskin kenelläkään on epäilystä siitä, millä demarit tulee meitä lyömään. Eiköhän näissäkin vaaleissa saada kuulla kyllästymiseen asti sitä, kuinka vihreät ovat kokoomuksen apupuolue, epäluotettavia oikeistolaisia ja muutenkin aika kamalia ihmisiä. Kaipa sitä kaivetaan esiin kaikki pro-Kokoomus-lausunnot ja keksitään niitä lisää vaikka omasta takaa.
Yksinkertaisesti, meillä tulee olla vastauksia. Vihreät voi kyllä kaikessa rauhassa olla edelleen ”edellä” mutta tälle sanalle on tuotava sisältöä. Jos me halutaan osoittaa olevamme oikeisto-vasemmisto-jaottelun ulkopuolella, meidän on kyllä osoitettava, että kyseinen jaottelu on aikansa elänyt.
Meidän on puhuttava lisää ympäristöstä.
Meidän on puhuttava prekarisaatiosta ja siitä, kuinka mikään muu puolue, ei edes perinteinen vasemmisto, tunnu välittävän asiasta pätkän vertaa.
Meidän on puhuttava globaalista köyhyydestä ja uudesta suomalaisesta luokkayhteiskunnasta.
Meidän on puhuttava siitä, kuinka tiettyjä vanhoja rakenteita on uskallettava purkaa ja kiperiä ja vaikeita päätöksiä on tehtävä.
Ja ennen kaikkea. Meidän ei pidä vain puhua vaan meidän pitää toimia. Vihreät ei saa leimautua tyhjiksi suunpieksijöiksi vaan on näytettävä, että me teemme. Ja teemme oikeita asioita. Kilpailukyvyn perään on aika turha itkeä siinä vaiheessa, kun merenpinta on 4-7 metriä nykyistä korkeammalla. Eiköhän ole kuitenkin parempi olla edellä kuin upoksissa.
Voisinkin ehkä siis sanoa, että meillä on edessämme verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta sanon kuitenkin mieluummin, että lähdetään taisteluun!
Lastentekolakko: Vanhemmuuden kustannukset jaettava tasan!
Puhe lastentekolakkoadressin luovutustilaisuudessa 12.9.2006
Arvoisa eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat.
Kiitos, että olette saapuneet paikalle vastaanottomaan tämän lastentekolakkoadressin. Osoitatte, että tämä teema on tärkeä, vaikka liian pitkään ja liian monelta taholta siitä on vaiettu eikä sen merkitystä ole myönnetty.
Tämän on nyt muututtava! Vanhemmuuden kustannukset on lopultakin jaettava tasan työnantajien kesken. Lapsi ei ole mikään äidin oma kiva pikkujuttu vaan molempia vanhempia samalla tavoin koskettava suuri asia.
Lastentekolakko aloitettiin virallisesti vappuna 2005. Todellisuudessa se on kuitenkin ollut käynnissä jo pidempään: tutkimusten mukaan suomalaisten ihannelapsimäärä olisi keskimäärin 2,4 lasta. Todellisuudessa lapsiluku on kuitenkin 1,7. Missä ovat nämä puuttuvat lapset?
Nuoret naiset eivät yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Nuoria naisia piinataan vuosien pätkätyökierteessä ja elämän epävarmuudessa. Esimerkiksi valtion palkkalistoilla olevista alle 30-vuotiaista naisista vain 10 %:lla on vakituinen työsuhde. Eihän lapsia uskalla tehdä, jos talous on turvattu vain seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin!
Vanhemmuuden kustannusten tasajako on ainoa ja paras ratkaisu tähän ongelmaan. Vasta kun nuori mies on työnantajalle yhtä kallis kuin nuori nainen, naisten pätkätyökierre saadaan katkaistua. Onkin pöyristyttävää, että näin yksinkertaista ratkaisua – joka kaiken lisäksi on toteutettu muissa pohjoismaissa jo vuosia sitten – näin vakavaan tasa-arvo-ongelmaan ei ole vielä otettu käyttöön.
Hallituksen esitys ei vielä ongelmaa täysin ratkaise. Toisin kuin esityksessä äitiysloma-ajan palkan korvausprosentti tulisi nostaa sataan ja jakoon tulisi sisällyttää myös sijaisen palkkaamisen kustannukset, äitiysloma-aikana lisääntyneiden sairaslomien ja lapsen sairauden tuomien poissaolojen kulut.
Kun lähdetään kerran tasaamaan kuluja, miksei tasata sitten kunnolla. Kun lopultakin ollaan tekemässä näin hyvä ja tärkeä uudistus, miksi se jätetään näin tökerösti vaillinaiseksi? Jäähän hallituksen esityksen mukaan edelleen kolmannes äitiysvapaan nykyisistä kustannuksista äidin työnantajan maksettaviksi.
Vetoammekin nyt eduskuntaan. Päästäkää käsistänne vain sellainen laki, joka on aidosti tasa-arvoinen ja joka aidosti jakaa vanhemmuuden kustannukset työnantajien kesken. Tehkää laki, jonka jälkeen meidänkin lastenvaunumme täyttyvät muulla kuin ansioluetteloilla, työhakemuksilla ja tenttikirjoilla.
Lisää hyvinvointia ja koulutusta vaaliohjelmaan
Vaaliohjelmapuhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa syyskuussa 2006
Puheenjohtaja, hyvät valtuuskuntalaiset.
Kiitos tästä vaaliohjelmaluonnoksesta. Se on selvästi parantunut sitten viime keskustelumme. Ei edes juuri hävettäisi, vaikka menisimme tällä ohjelmalla vaaleihin asti. Muutamia muutoksia tänne kuitenkin toivon.
Ensinnäkin näyttää kovasti siltä, että viime vaalien kauniit puheet enemmästä ajasta ja vähemmästä roinasta ovat surkeasti unohtuneet. Koko ohjelmassa on vain pari yksittäistä lausetta siellä täällä, jotka edes sivuavat jaksamista, kiireettömyyttä ja vapaa-ajan merkitystä. Kuitenkin nämä teemat ovat yhä tärkeämpiä ja keskeisempiä yhteiskuntamme muuttuessa entistä epävarmemmaksi ja vaativammaksi. Kun opiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista, eiköhän meidänkin ole syytä tämä aihe huomioida.
Opiskelijoilla on hyvä myös jatkaa. Olen nimittäin vankasti sitä mieltä, että tämä luonnos ohittaa opiskelijat ja korkeakoulumaailman aivan liian kevyesti. Kaikki luonnoksessa mainitut tätä koskevat kohdat ovat kyllä hyviä ja tärkeitä, mutta niitä on yksinkertaisesti liian vähän. Kaipaan ohjelmaan akateemisen vapauden korostamista ja putkitutkintojen vastustamista. Sivistysyliopistojen säilyttämisen tärkeyttä ja kaupallistumisen vastustamista. Me olemme ”se opiskelijapuolue”, joten ohjelmassamme tulee olla tilaa myös korkeakoulumaailman kysymyksille. Akateeminen vapaus, opintojen maksuttomuus ja julkisen rahoituksen säilyttäminen ovat niin keskeisiä aiheita, että meillä täytyy olla niihin selvä kanta. Ainoa syy vastustaa lukukausimaksuja ei saa olla ulkomaisten osaajien houkuttelu. Maksuttomuus on arvo sinänsä ja keskeinen asia mm. tasa-arvon kannalta.
Kolmas suurehko temaattinen heikkous tässä luonnoksessa on talouspuolella. Kun kaikki ympärillä paasaavat taukoamatta kilpailukyvystä ja sen suunnattomasta merkityksestä, emmekö edes me uskalla tehdä poikkeusta? Niin vain meidänkin vaaliohjelmamme talouspoliittinen osio alkaa sillä, kuinka Suomen kilpailukykyä voidaan monin eri keinoin parantaa. Ei kai tämä nyt kuitenkaan ole se mielestämme keskeisin talouteen liittyvä asia. Eikö taloudessa ole keskeisintä sen mukanaan tuoma hyvinvointi, tasainen tulonjako ja oikeudenmukaiset työmarkkinat? Talouskappaleen sisältö on hyvä, mutta ehdotankin sen rakenteen mullistamista. Aloitetaan sosiaalipoliittisella osiolla eli riviltä 170 eteenpäin. Seuraavaksi osioksi sopisi hyvin työttömyyttä, yhteiskunnallista vastuuta ja kulutusta koskeva pätkä eli rivit 141-169. Näin nykyinen alku eli rivit 128-140 jäisivät viimeiseksi. Kokonaisuus olisi vähintään yhä hyvänkuuloinen kuin nykyjärjestyksessään ja lisäksi se kertoisi paremmin arvoistamme.
Lisäksi joitain stilistisiä muutoksia tarvitaan. Vaikka lapsirakas olenkin, haluan kyllä koulutuksen ja ravinnon myös maailman aikuisille.
Kun ohjelmaa vielä tämän verran vielä hiotaan, olen oikein mielelläni julistamassa sen sanomaa kaduilla ja kabineteissa. Kiitos.