Eikö 99,3 % riitä?

Etelän ja pohjoisen välinen suunnaton hyvinvointikuilu on kurottava umpeen. Meidän on autettava köyhiä maita monin tavoin. Emme saa luoda niiden kehitykselle esteitä sen paremmin tullimuurein kuin elämisen edellytyksiä tuhoamallakaan. Reilun kaupan tuotantoa on kehitettävä ja suosittava. Suomen on lopultakin nostettava kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 %:iin BKT:sta – emme voi olla niin itsekkäitä, ettei 99,3 % vauraudestemme riitä meille! Erilaisiin kriiseihin on puututtava, ovat ne sitten aseellisia, ympäristökatastrofeja tai nälänhätää. Emme saa kääntää selkäämme, jos ongelmat eivät suoraan kosketa meitä itseämme. Loppujen lopuksi kaikki kriisit heijastuvat myös muualle maapallolla, ja lisäksi, ihmishenki on aina yhtä arvokas.

Jatka lukemista ”Eikö 99,3 % riitä?”

Feminismiä ja muuta pelottavaa

Täysi tasa-arvo on lopulta toteutettava; valkoinen heteromies ei saa olla ihmisyyden normi. Erilaisia ihmisiä on kunnioitettava ja kaikkiin on suhtauduttava samalla tavalla. Vähemmistöjen oikeuksia on parannettava. Nainen on edelleen miehiä heikommassa asemassa varsinkin työmarkkinoilla. Samapalkkaisuus onkin toteutettava, naisten roikottaminen pätkätöissä lopetettava ja vanhemmuuden kustannukset jaettava työnantajien kesken. Miesten oikeuksia taas on parannettava perheissä, esim. avioerotilanteissa. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on päästävä eroon – varsinkin lähisuhdeväkivalta koskettaa aivan liian useaa. Myös pelon maantiede on poistettava; en halua pelätä vain siksi, että olen nainen.

Jatka lukemista ”Feminismiä ja muuta pelottavaa”

Kaikki puhuvat työstä. Entä elämä?

Yhteiskunnan loputtomat tehokkuus-, läsnäolo- ja uudistumisvaatimukset luovat erilaisia mielenterveysongelmia, varsinkin uupumusta, yhä useammalle. Esimerkiksi opiskelijoista joka neljännes kärsii mielenterveysongelmista! Jatkuva kiire heikentää ihmisten hyvinvointia. Yhteiskunnasta on saatava armollisempi. Kiireettömyys ja lepo ovat välttämättömiä niin ihmiselle itselleen kuin työssä jaksamiseksi. Kaikilla on oltava mahdollisuus valita vapaa-aikaa rahan sijasta, ja erilaisia joustavia työmuotoja onkin suosittava. Lisääntyvien mielenterveysongelmien hoitoon on ohjattava tarpeeksi määrärahoja.

Jatka lukemista ”Kaikki puhuvat työstä. Entä elämä?”

Eroon ulkonäön ylivallasta

Ulkoapäin tulvii loppumattomasti vaatimuksia siitä, millainen ihmisen – varsinkin nuoren – tulee olla. Ulkonäön korostaminen on karannut jo täysin käsistä. Tästä on päästävä eroon. Nuorten on saatava olla juuri sellaisia kuin ovat!

Lisäksi ei-kaupallisten julkisten tilojen saatavuus on taattava. Se hyödyttää kaikkia ihmisiä, mutta varsinkin nuoria.

Jatka lukemista ”Eroon ulkonäön ylivallasta”

Kahta työtä köyhyysrajalla

Opiskelijat ovat pisimpään köyhdytetty kansaosa: opintoraha ei ole noussut 14 vuoteen. Opintososiaaliset edut on lopulta saatava kuntoon ja niiden on mahdollistettava täysipäiväinen opiskelu. Tällä hetkellähän opiskelijat käytännössä pakotetaan tekemään yhtä aikaa kahta työtä: opiskelemaan ja käymään palkkatöissä. Näin ei saa olla. Koko opintotuki on sidottava indeksiin, jottei tulotasomme jatkuvasti laske elinkustannusten noustessa. Akateeminen vapaus ja opiskelun maksuttomuus on ehdottomasti säilytettävä eikä opintoaikoja saa enää rajata. Opinto-ohjaukseen on panostettava kaikilla koulutusasteilla.

Jatka lukemista ”Kahta työtä köyhyysrajalla”