Etelän ja pohjoisen välinen suunnaton hyvinvointikuilu on kurottava umpeen. Meidän on autettava köyhiä maita monin tavoin. Emme saa luoda niiden kehitykselle esteitä sen paremmin tullimuurein kuin elämisen edellytyksiä tuhoamallakaan. Reilun kaupan tuotantoa on kehitettävä ja suosittava. Suomen on lopultakin nostettava kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 %:iin BKT:sta – emme voi olla niin itsekkäitä, ettei 99,3 % vauraudestemme riitä meille! Erilaisiin kriiseihin on puututtava, ovat ne sitten aseellisia, ympäristökatastrofeja tai nälänhätää. Emme saa kääntää selkäämme, jos ongelmat eivät suoraan kosketa meitä itseämme. Loppujen lopuksi kaikki kriisit heijastuvat myös muualle maapallolla, ja lisäksi, ihmishenki on aina yhtä arvokas.
Globaalia oikeudenmukaisuutta, kiitos!
En ymmärrä, miten kukaan voi väittää, että ”maamme kilpailukyky vaatii leikkauksia sosiaalipuolella” tai ”taloutemme ei kasva niin nopeasti, että voisimme nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja”. Miten voimme olla niin itsekkäitä, että meille ei riitä 99,3 % bruttokansantuotteesta? Päättäjien mielestä Suomi taitaisi kokonaan kaatua, jos kehymäärärahat nostettaisiin YK:n edellyttämään 0,7 %:iin BKT:stä. Uskomatonta!
Itse en voi käsittää, miten me länsimaiden ihmiset muka olemme niin kovin paljon parempia ja tärkeämpiä kuin etelän sisaruksemme. Miten me voimme katsoa sivusta, kun 15 000 lasta kuolee päivittäin aliravitsemukseen? Antaa kahden miljardin ihmisen elää alle kahdella dollarilla päivässä? Hyväksyä sen, että pakolaisia on kymmeniä miljoonia, pääsääntöisesti köyhissä maissa? Ja kaiken lisäksi katsoa sivusta, kun ilmastonmuutos tullee pahentamaan näiden kaikkien tilannetta? Jo puolentoista asteen lämpeneminen voi yhden arvion mukaan altistaa nälälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ilmastonmuutos tappaa jo nykyään 160 000 ihmistä vuosittain.
Meidän on lopultakin ulotettava oikeudenmukaisuus koskettamaan kaikkia maailman ihmisiä. Kehitysyhteistyöhön on panostettava, köyhien maiden velat on annettava anteeksi ja niille on annettava mahdollisuus kehittyä. On todella typerää ja väärin, että köyhiltä mailta menee pelkkien lainojen korkojen maksamiseen enemmän rahaa kuin omista kansalaisistaan huolehtimiseen.
Kehitysyhteistyössä on panostettava nimen omaan ihmisten olosuhteiden parantamiseen. Tämän lisäksi on mahdollistettava se, että köyhät maat pääsevät eroon köyhyydestään. Niiden taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia on parannettava, infrastruktuuri on saatava kuntoon ja korruptio hallintaan. Teollisuusmaiden on purettava suojamuurinsa ja päästettävä kehitysmaiden tuotteet omille markkinoilleen. Sen sijaan kehitysmailla on oikeus suojata omaa talouttaan länsimaisilta suuryrityksiltä. Globaalista kauppapolitiikasta on tehtävä reilua ja oikeudenmukaista!
Kehitysmaiden tilannetta voidaan parantaa myös Tobinin verolla tai vastaavalla kansainvälisten valuutansiirtojen verolla. Tällainen vero vähentäisi talouskeinottelua ja sen tulot kannattaisi ohjata juuri kehitysmaiden tilanteen helpottamiseen.
Naiset mukaan
Yksi parhaita keinoja parantaa kehitysmaiden tilannetta on panostaa naisten hyvinvointiin. Esimerkiksi naisten ja tyttöjen lukutaidon parantamisella on dramaattisia vaikutuksia lapsilukuun, terveyteen ja taloudelliseen suunnitteluun. Naisille annetut pienlainat ovat myös osoittautuneet todella toimiviksi; naiset perustavat erilaisia työpajoja, pienyrityksiä jne., jotka paitsi tuottavat elannon perheelle, myös pitävät kyläyhteisöt elossa.
Naisten on myös päästävä mukaan päätöksentekoon. Naisten tilanne on monissa maissa todella surkea. Arviolta kolmannes maailman naisista joutuu pahoinpidellyksi, pakotetuksi sukupuoliyhteyteen tai muulla tavoin hyväksikäytetyksi elämänsä aikana. Nainen on monin paikoin edelleen miehen omaisuutta. Naisen oikeus omaan vartaloonsa on monesti evätty; esimerkiksi abortti on kielletty hyvin monessa maassa, raiskaus avioliitossa on vain harvoin rikos, mutta sen sijaan raiskausta käytetään hyvin usein vallankäytön välineenä jne. Ilmeisesti tähän ei saada muutosta ennen kuin naiset itse päättävät asioista.
Myös konfliktien ehkäisyssä ja rauhanrakentamisessa naisille tulee antaa nykyistä vahvempi rooli. Nainen on usein perheen ja yhteisön tukipilari, jolla on miehiä paremmat käsitykset ihmisten tarpeista. Jos nainen tietää, miten yhteisö on rakennettu ja mitä siellä tarvitaan, miksi ihmeessä mies tekee päätökset? Kestävää rauhaa ei saada aikaan, jos puolet yhteiskunnasta jätetään sen rakentamisessa ulkopuolelle.
Vain Reilu Kauppa on reilua
Reilun Kaupan toimintaa tulee tukea. Viljelijälle on annettava tuotteistaan oikeudenmukainen korvaus; on ehdottoman väärin, että erilaiset välikädet hyötyvät, mutta todellinen tuottaja saa hädin tuskin omansa takaisin.
Mitä enemmän Reiluja tuotteita ostetaan, sitä paremmat mahdollisuudet tuottajilla on niitä tuottaa ja sitä useampi voi siirtyä viljelemään maataan saaden siitä oikeudenmukaisen korvauksen. Vähitellen tämä luo paineita myös muille tuottajille siirtyä käyttämään raaka-aineita, joista on maksettu reilusti.
Yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa käyttämällä Reilun Kaupan tuotteita. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Myös valtion, kuntien ja yritysten tulee siirtyä Reilun Kaupan tuotteisiin. Lisäksi kauppa- ja kehityspolitiikalla tulee tukea sellaista tuotantoa, josta hyötyy viljelijä ja josta maksetaan oikeudenmukainen korvaus.