Julkaistu

Muuttuuko mikään?

Blogikirjoitus Sitran Suomen elinvoiman lähteet -kehitysohjelman blogiin, kevät 2010

Sain viime elokuussa kutsun Suomen elinvoiman lähteet -projektiin. En tiennyt projektista juuri mitään mutta päätin lähteä mukaan. Toimin vuonna 2009 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajana ja poliitikkohan vaikuttaa missä vain voi.

Ensimmäinen vaikuttajafoorumi ei pelkästään vaikuttanut. Lavalla istui joukko miehiä toistamassa tuttuja madonlukuja talouden tilasta. Mietin, onko projekti vain sitä samaa vanhaa. Ensimmäisessä työpajassa keskustelu lensi sinne tänne Suomesta ja suomalaisuudesta talvisodan henkeen ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Pohdin jo itsekseni, kuinka iso osa osallistujista äänestää Kokoomusta.

Olen saanut muuttaa mielipidettäni projektista. Osallistujat haluavat etsiä jotain uutta. Vaikka en ole samaa mieltä läheskään kaikesta keskusteluissa esillä olleista asioista, on keskustelu ollut kiintoisaa ja hedelmällistä. On hyvä olla mukana pohdinnoissa, joissa kaikki ei ole päivänpolitiikkaa ja jossa ihmisillä ei ole ennalta asettuja positioita. Kun keskusteluissa päästiin keskittymään tiettyihin teemoihin, ihmisten ajatukset ja ideat monipuolistuivat – osallistujiin tuli enemmän väriä.

Työskentelymme loppuvaiheissa olen ollut mukana niin sanotussa kontekstityöryhmässä, jossa on pohdittu laajemmin Suomen muutoksia niin talouden rakenteiden, ympäröivän maailman kuin ilmastonmuutoksenkin kannalta. Mielestäni olemme tässä ryhmässä melko hyvin pystyneet irrottautumaan nykyhetken painolasteista ja pohtimaan, mitä muutoksia taustalla on käynnissä ja mitä on mahdollisesti tulossa. Emme tee skenaarioita, emme tieteellistä tutkimusta mutta uskoisin, että emme silti aivan metsään mene pohdinnoissamme talouden paradigman muutoksista.

Poliitikko minussa nostaa kuitenkin päätään. Meitä istuu työpajoissa kolmisenkymmentä henkeä eri taustoista mutta silti melko homogeenisina: olemme valkoisia, korkeasti koulutettuja, kaupunkilaisia, hyväkuntoisia ja työelämäikäisiä. Meidän pohdinnoistamme tuskin syntyy mitään kaduntallaajaa kiinnostavaa. Syntyykö siitä jotain päättäjiä kiinnostavaa? Vaikuttajafoorumeissa istuu parisensataa tämän maan keskeistä toimijaa. Olen katsellut näiden päättäjien elämää melko läheltä. Seminaaria ja keskustelutilaisuutta on monenlaista ja lukuisaa. Jääkö työstämme heille mitään sellaista käteen, joka muuntuisi teoiksi? Päätyykö loppuraporttimme vain kirjarivin jatkoksi pölyttymään?

Parilla tapaamisella ja yhdellä kirjasella emme saa ajatuksiamme siirtymään muille. Varsinkin poliitikot ovat omaksuneet ajattelutapansa ehkä jo vuosikymmeniä sitten – hevillä emme niitä muuta. Ainoa tapa lienee se, että pystymme sanomaan jotain uutta mutta silti sellaista, joka sopii olemassa olevaan ajatteluun ja käsityksiin maailmasta. Siinä meille tehtävää.

Kirjoittaja on Vihreiden puoluehallituksen jäsen ja aktiivinen osallistuja Suomen elinvoiman lähteet -prosessissa.

Julkaistu

Maassa maan tavalla?

Kolumni Vihreää lankaan, maaliskuu 2010

Suomalaisuus on taas ollut kovassa huudossa. Olympialaisissa koko kansa huusi tai itki. Kaikkien odottama, ihana lumitalvi saa suomalaiset laduille ja luistelemaan. Laman torjumiseksi kaivataan talvisodan ihmettä ja koko kansan ponnisteluja.

Entä jos ei tahdo? Jos urheilu ei voisi vähempää kiinnostaa ja olympilaiset olivat vain asia, jota oli mahdoton ohittaa Hesarin uutisfeedissä tai kavereiden facebook-statuksissa? Jos lumi on kaunista mutta sitä ihailee mieluiten lämpimistä sisätiloista? Jos on hiihtänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja luistellut vuonna 2005? Jos vihaa sotaan pohjautuvia vertauksia eikä jaksa uskoa, että tämän maan taru on lopussa ilman hyvinvointipalvelujen leikkauksia?

En varmastikaan ole oikea suomalainen. Enhän myöskään syö lihaa, kummemmin perusta saunomisesta tai vietä kesiä mökkeillen. En ainakaan ole oikea suomalainen niiden mielestä, jotka uskovat siihen, että Suomi on varattu täällä nykyisellään asuville ja heidän pyhälle verenperinnölleen.

Olen suomalainen. Suomen kieli on olennainen osa identiteettiäni. Arvostan valtavasti suhteellisen kattavaa hyvinvointivaltiotamme ja opiskelijalle maksutonta koulutustamme. Jätän kassini junan penkille mennessäni ravintolavaunuun.

Monikulttuurisuuspuhe, joka lähtee siitä, että maahanmuuttajia tulee ottaa Suomeen, koska he rikastuttavat kulttuuriamme, on vähän väsynyttä. Se sulkee silmänsä siltä, että maahanmuuttajien elo Suomessa ei ole monestikaan kovin helppoa ja siltä, että omaleimaiseen kulttuuriin vetoamalla ei yksinkertaisesti tule sallia esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia.

Silti tuossa puheessa on totuuden jyvänen. Vaikka monessa mielessä nykysuomalaiset ovat hyvin homogeenisiä, ei ole yhtä Suomea ja suomalaista kulttuuria. Meillä saattaa olla samoja geneettisiä sairauksia ja kattava tapakristillisyyden perinne. Asuinpaikan, aatteen, koulutuksen, iän tai elämäntavan myötä eroamme toisistamme melkoisesti. Voin elää Suomessa, jossa kaikki haluavat asua kaupungissa, pitävät matkustamisesta, rakastavat kahviloita, ovat poliittisesti aktiivisia ja käyttävät joukkoliikennettä. Tämä tuskin on koko Suomen kuva. Se ei silti ole vähemmän Suomea kuin ne perinteiset metsät, järvet, sisut ja viinapullot.

Suomessa ei ole mitään suurta yhtenäiskulttuuria, jota varjella. Jos Suomeen mahdumme niin minä kuin metsästävä, tiukkoihin sukupuolirooleihin uskova porvari, miksi ihonväri olisi sen ongelmallisempi asia?

Kirjoittaja on turkulainen Vihreiden puoluehallituksen jäsen.

 

Julkaistu

Puoskari varapuheenjohtajaksi

Kannatuspuheenvuoro varapuheenjohtajakisassa puoluekokouksessa 2009 (puheaika yksi minuutti)

Heipä hei jälleen.

Mielestäni tämä puolue tarvitsee Mari Puoskarin varapuheenjohtajakseen. Olen ollut jäsenenä Marin vetämässä strategiatyöryhmässä ja voin sanoa, ettei tule mieleen ketään, joka olisi vetänyt strategiatyötä paremmin. Tulevalla kaksivuotiskaudella huomenna hyväksyttävä strategia on tarkoitus panna toimeen. Eikö olisi haaskausta jättää valitsematta toimeenpanotyöhön henkilö, joka tuntee strategian paremmin kuin kukaan?

Yksi tulevien vuosien keskeisistä tavoitteistamme on puolueen jäsenmäärän kasvattaminen. Vinolla on tässä puoluekokouksessa toiseksi eniten edustajia Uudenmaan jälkeen. Mari on ollut yksi voimahahmoista nykyisen Vinon alkuaikoina. Mari laittoi Vinon jäsenjärjestöjen perustamistyön alkuun ja on yksi syy siihen, että Vinon jäsenkasvu on ollut vahvaa koko 2000-luvun. Tätä taitoa tarvitaan puolueessakin.

Mari on erittäin pätevä ja motivoitunut puoluetoimija. Tämän lisäksi Mari on helposti lähestyttävä ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Mari on sisimpäänsä asti vihreä. Mari on vahvasti aatteellinen henkilö, maailmanparantaja, joka haluaa murskata lasikaton ja pysäyttää ilmastomuutoksen. Mari on oikea ihminen oikeassa paikassa toimiessaan varapuheenjohtajana.

Julkaistu

Linjapuhe nuorista

ViNOn linjapuhe puoluekokouksessa 2009 (puheaika kaksi minuuttia)

Hei ystävät.

Viime aikoina ei ole ollut pelkästään helppoa olla nuori. Nuoriin kohdistetut vaatimukset ovat suuria. Vai mistä muusta kuin yhteiskunnan vaativuudesta kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista?

Tänä keväänä sukupolveen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä. Eläkeuudistus nostatti tunteita eri ikäisissä – mutta kaikille nuorille taisi olla selvää, että meidän eläkeikämme tulee olemaan paljon nykysuunnitelmia korkeampi. Kun eläkeikää ei saatu nostettua, lastattiin entistä enemmän paineita työuran alkupäähän – nuorille. Toiselta asteelta olisi ponkaistava suoraan korkeakoulutukseen, joka olisi suoritettava viidessä vuodessa, samalla työkokemusta hankkien. Opintotukea uudistetaan, jotta me kaikki varmasti valmistuisimme määräajassa. Lisää rahaa tähän ei kylläkään ole luvassa. Ei sitten kenellekään tullut mieleen, että vika voisi olla opintotuen määrässä, ei rakenteessa?

Talouttamme heiluttava lama on useallakin tavalla erilainen kuin viimeksi. Yksi keskeinen ero on se, että korkeakoulutettuja on selvästi enemmän työttömänä. Jo vuosia opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat saaneet tottua työelämän epävarmuuteen. Nyt meitä prekaareja odottaa myös työttömyys.

Kauan on puhuttu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta tasan työnantajien kesken, jottei nuoria naisia syrjittäisi työmarkkinoilla. Mitään ei silti ole tapahtunut. Pitkään on vaadittu ammattiyhdistysliikkeeltä heräämistä pätkätyöläisten arkeen. Turhaan. Nuorten mielenterveysmäärärahoista on saatu tapella joka vuosi eivätkä ne vieläkään ole riittävällä tasolla.

Jos nuoret todella ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, jos meidän tulee kantaa kaikki vastuu ilmastomuutoksen seurauksista ja eläkepommista, jos me olemme ”tulevaisuuden toivoja”, tulee sen jollain tavalla näkyä myös nykypoliitikkojen toiminnassa. Ikuisesti eivät nuoret voi odottaa.

Julkaistu

Vihreiden periaateohjelmasta

ViNOn linjapuhe periaateohjelmasta puoluekokouksessa 2006

Puheenjohtajat, hyvät kokoustajat.

Olen Sini Terävä, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton varapuheenjohtaja. Linjaan seuraavaksi hieman vinolaisten näkemyksiä periaateohjelmasta.

Aluksi kiitos työryhmälle. Ohjelmaan on koottu paljon hyviä ja keskeisiä asioita. On meillä toki parannusehdotuksiakin.

Tyytyväinen tässä ohjelmassa olen ainakin viiteen asiaan.

Ensinnäkin. Tämä ohjelma näyttää sen, mitä olemme. Se on yleispuolueen periaateohjelma, ja hyvä niin. Siinä on meidän keskeisiä arvojamme, kauniita ajatuksiamme ja selkeitä tavoitteitamme. Juuri niin kuin pitääkin.

Toinen ilonaiheeni on se, että ympäristö ja ihminen kulkevat rinta rinnan. Ihminen ei tule toimeen ilman ympäristöä eikä toisaalta ympäristöä voi erottaa omaksi suljetuksi kokonaisuudekseen ihmisen ulottumattomiin. Meidän toimemme, poliittiset päätöksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme heijastuvat ympäristöön, joten näitä kaikkia asioita on syytä tarkastella yhdessä. Luonnon itseisarvoisuutta ei kuitenkaan sovi unohtaa, ja sitä toivoisinkin hieman lisää tähän ohjelmaan.

Iloistuin myös globaalien kysymysten saamasta suuresta tilasta. Varsinkin ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset vaativat globaalia otetta, mitä tässä hyvin korostetaankin. Kun ongelmat ovat yhteisiä, myös politiikan tulee sitä olla. On myös todella tärkeää, että puhumme köyhyydestä. Kun meitä vihreitä syytetään elitismistä, vastaamme kertomalla huolemme niin globaalista kuin suomalaisestakin köyhyydestä. Kansainväliseen talouteen toivoisinkin lisäystä Tobinin verosta tai vastaavasta valuutansiirtojen säätelyjärjestelmästä.

Feminismi. Vinolle vihreä liitto on feministinen puolue, sanovat muut mitä tahansa, ja onneksi tämä periaateohjelma on aika lailla samaa mieltä. Tasa-arvo on tästä maailmasta niin kaukana, että meidän yksinkertaisesti on korostettava sen merkitystä. Ennen kuin patriarkaatti on murrettu, me emme saa levätä! On erityisen hyvä, että vihreä feminismi puhuu niin nuorten naisten, miesten, lasten kuin vähemmistöjenkin tilanteesta.

Suosikkini tässä ohjelmassa taitaa kuitenkin olla hyvän elämän korostaminen. Kiireettömyys, vapaa-aika, oman elämän hallinta, omien polkujen etsiminen ja lokeroimattomuus ovat asioita, joita nykyinen yhteiskuntamallimme ja työelämämme tuhoavat täyttä päätä. Yhteiskunnan rakenteita on muutettava, sillä nykyinen malli ei kestä. Mitä omasta sukupolvestani jää historiaan, jos jo opiskeluaikana joka neljäs kärsii mielenterveysongelmista?

Ohjelmassa on kuitenkin myös puutteita. Miksi käytämme huonoa suomea, vaikka kielemme on ihastuttava? Koko johdanto on aika tuskaisaa luettavaa. Sen pitäisi kuitenkin houkutella lukemaan ohjelman, ei karkottaa kauemmaksi. Lisäksi esimerkiksi sanapari ”demokratian kunnianpalautus” aiheuttaa vinolaisille päänsärkyä.

Me emme myöskään halua Natoon, ja se tulee tähän ohjelmaankin kirjata. Samoin maamiinat vaaditaan kiellettäviksi, mielenterveydestä kirjataan lisää sekä sukupuolivähemmistöt ja eläinten oikeudet nostetaan vahvemmin esiin.

Selkeä ongelma on sukupolvikysymyksen puuttuminen. On hienoa, että keskeinen periaate on ongelmien ennaltaehkäisy, mutta miten aiomme ehkäistä huoltosuhteen heikkenemisen, tulevan työvoimapulan ja nykyisten nuorten epävarmuuden omasta hyvinvoinnistaan ja selviämisestään vanhuksina? Huoltosuhteen muuttumisen kustannukset on jaettava eri sukupolvien kesken.

Kiitos!

Julkaistu

Ydinvoimaa vastaan

Ydinvoimaa vastustavassa yhteismielenosoituksessa 25.4., puheen runko

Hei arvon mielenosoittajat

  • Vinon pj
  • Mainiota nähdä näin paljon väkeä liikkeellä vastustamassa ydinvoimaa
  • ollut useita hyviä puheenvuoroja
  • voisin järjestöni puolesta jatkaa totetamalla, että Vinolle ydinvoimattoman Suomen ja maailman rakentaminen on erittäin tärkeä ja keskeinen tavoite
  • ydivoimalla ei tämän maailman ongelmia ratkaista:
  • ydinvoima ei ratkaise ongelmista suurinta eli ilmastonmuutosta:
    • ydinvoima ei ole päästötöntä eikä turvallista
    • ydinvoima luo väärää tuudittautumista siihen, ettei elämäntapaamme tarvitse muuttaa tai ettei tarvitse panostaa uusiutuviin energianlähteisiin
    • ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu tulevien sukupolvien kannalta
  • ydinvoima ei ratkaise edes sitä pienempää ongelmaa eli lamaa:
    • ei ydinvoima Suomessa työllistä eikä meillä ole alan huippuosaamista, vaikka kuinka toisin väitetään
    • uusiutuvat energianlähteet, luovat energiansäästöratkaisut ja hyvinvointia luovat, saastuttamattomat palvelut sitä työtäkin tuovat
  • meillä voisi siis olla ilmaston ja työllisyyden kannalta win-win -tilanne, jos lopetettaisiin typerä haihattelu ydinvoiman perään
  • jatkakaamme siis taistelua ydinvoimaa ja ilmastonmuutosta vastaan ja energiatehokkuuden ja päästöttömyyden puolesta!
Julkaistu

Toivomuksia uudelle puheenjohtajalle

ViNOn Rönsy-lehteen 1/2009 toivomuslista uudelle puheenjohtajalle:

Toivomukset Annille:

  1. Toivon vahvaa suunnannäyttöä, todella poliittista puheenjohtajaa, joka ottaa räväkästi kantaa eri asioihin ja esittelee uusia ideoita sekä vihreissä että yhteiskunnassa laajemmin.
  2. Toivon puheenjohtajaa ja työministeriä, joka tajuaa pätkätyösukupolven arjen ja pyrkii moninaisin keinoin helpottamaan sitä. Esim. vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasan ei olisi huono idea…
  3. Toivon, ettei Anni häpeile taustaansa nuorena, punavihreänä kaupunkilaispoliitikkona vaan on avoimesti oma itsensä.
Julkaistu

Puheenjohtajilta-palstalla avoimista tiloista

ViNOn Rönsy-lehteen 1/2009 Puheenjohtajilta-palsta

Kuvittele kaupunki, jossa katutaide kukkii, julisteille on varattu omat seinänsä, vapaata hengailua varten löytyy ilmaisia sisätiloja ja mainosten vyöry ei ole häiritsevää. Nämä ovat kaikki suhteellisen pieniä asioita, jotka elävöittävät kaupunkitilaa ja tekevät siitä miellyttävämmän ihmisille. Jos et usko, käy vaikka Berliinissä.

Euroopan reunalla sijaitseva Suomi on ollut pitkään suojassa ulkopuolelta tulevilta vaikutteilta. Eristäytyminen ei kuitenkaan enää ole mahdollista rajojen avautumisen ja tietoyhteiskuntakehityksen myötä. Myös Suomessa kaupunkitila on politisoitu ja sen hallintaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kadun- ja talonvaltauksia tehdään niin Tampereella, Jyväskylässä kuin Rovaniemelläkin.

Ei ole itsestään selvää, kuka saa oleilla missäkin ja mitä tehden. Suomessa virallisena tavoitteena on kontrolloitu, kliininen ja ennen kaikkea turvalliselta vaikuttava kaupunkitila. Turvallistaminen tapahtuu lisäämällä vartijoita ja valvontakameroita. Onpahan kokeiltu klassista musiikkia ja korkeita ääniäkin nuorten karkottamiseksi. Suomessa valvontakameroita on toiseksi eniten Euroopassa asukasta kohden heti Britannian jälkeen. Kokonaan toinen asia on, tuovatko kamerat ja vartijat todella turvallisuutta.

Kontrollien ja kieltojen sijaan ViNO haluaa vapaata tilaa olla ja hengittää. Vapaa kaupunkitila on rosoista ja yllättävää. Katukiveyksessä on graffiti, hylätyn tehtaan yläkerrassa taidegalleria ja kellarissa luvattomasti järjestetyt dubstep-bileet. Puistoissa on penkkejä, ostoskeskusten vastapainoksi löytyy vapaata tilaa, jossa saa viettää aikaa ilman ostamisen pakkoa, ja ihmisillä on oikeus jättää jälkensä katukuvaan.

ViNOn kesäkampanja liittyy tänä vuonna avoimiin tiloihin. Tavoitteenamme on herättää keskustelua kaupunkisuunnittelusta ja -kulttuurista. Haluamme lisää avoimia julkisia tiloja kauppakeskusten sijaan, graffiteja mainosten sijaan ja pyöräteitä parkkihallien sijaan.

Toteutamme paikallisjärjestöjen kanssa valokuvanäyttelyn suomalaisista kaupungeista, joista on kuvankäsittelyllä tehty viihtyisämpiä esimerkiksi poistamalla kuvista mainokset ja autot. Tarkoituksena on luoda näkemys toisenlaisesta kaupunkitilasta ja osoittaa sen olevan mahdollinen. Haluamme kampanjaan mukaan myös teidät. Järjestäkää parkkipaikkapiknikkejä, koristelkaa katu väriliiduilla, vallatkaa katu!

Tule mukaan tekemään suomalaisista kaupungeista eurooppalaisia!

Sini Terävä ja Erkki Perälä

Julkaistu

Lopullinen äänimäärä 239

Tarkastuslaskennan tulokset tulivat tänään. Sinin lopullinen äänimäärä on 239 ja sijoitus viides varavaltuutettu. Tästä on hyvä lähteä tavoittelemaan lautakuntapaikkaa ja osallistumaan valtuustoryhmän toimintaan.

Julkaistu

Sini keskustassa 24. ja 25.10.

Sini on jakamassa esitteitä keskustassa sekä perjantaina 24.10. että lauantaina 25.10. Voit tavata Sinin esimerkiksi Vihreiden vaalikojulla tai kävelykadulla. Sini on kampanjoimassa noin kymmenestä alkaen.