Ihminen on sosiaalinen eläin, tai minä olen ainakin! Vaikka nyt asustankin yksin, kaipaan ympärilleni muita ihmisiä, vuorovaikutusta ja läheisyyttä. Perheeseeni kuuluvat vanhempani, isosiskoni ja minä, ja olemme aina olleet hyvin tiivis yksikkö. Anna-siskoni on esimerkiksi yksi parhaista ystävistäni – voi kuinka helppoa on kaataa kaikki ilot ja surut hänen niskaansa.
Jo lähes kaksi vuotta elämääni on sulostuttanut rakas poikaystäväni. Tie vie usein Helsinkiin hänen luokseen, ja eri paikkakunnilla ollessamme ikävä on kova. Onneksi on kännykkä ja skype.
Eipä tulisi elämästäni mitään ilman ystäviä. Niitä onkin onneksi usealla paikkakunnalla. Riihimäen ajoilta on vielä ystäviä eri puolilla maata. Turusta olen löytänyt monia ystäviä, kavereita ja tuttavia opiskelujen ja varsinkin vihreän toiminnan myötä. Myös ViNO on tuonut elämääni monia ihania ihmisiä.