ViNOn linjapuhe puoluekokouksessa 2009 (puheaika kaksi minuuttia)
Hei ystävät.
Viime aikoina ei ole ollut pelkästään helppoa olla nuori. Nuoriin kohdistetut vaatimukset ovat suuria. Vai mistä muusta kuin yhteiskunnan vaativuudesta kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista?
Tänä keväänä sukupolveen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä. Eläkeuudistus nostatti tunteita eri ikäisissä – mutta kaikille nuorille taisi olla selvää, että meidän eläkeikämme tulee olemaan paljon nykysuunnitelmia korkeampi. Kun eläkeikää ei saatu nostettua, lastattiin entistä enemmän paineita työuran alkupäähän – nuorille. Toiselta asteelta olisi ponkaistava suoraan korkeakoulutukseen, joka olisi suoritettava viidessä vuodessa, samalla työkokemusta hankkien. Opintotukea uudistetaan, jotta me kaikki varmasti valmistuisimme määräajassa. Lisää rahaa tähän ei kylläkään ole luvassa. Ei sitten kenellekään tullut mieleen, että vika voisi olla opintotuen määrässä, ei rakenteessa?
Talouttamme heiluttava lama on useallakin tavalla erilainen kuin viimeksi. Yksi keskeinen ero on se, että korkeakoulutettuja on selvästi enemmän työttömänä. Jo vuosia opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat saaneet tottua työelämän epävarmuuteen. Nyt meitä prekaareja odottaa myös työttömyys.
Kauan on puhuttu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta tasan työnantajien kesken, jottei nuoria naisia syrjittäisi työmarkkinoilla. Mitään ei silti ole tapahtunut. Pitkään on vaadittu ammattiyhdistysliikkeeltä heräämistä pätkätyöläisten arkeen. Turhaan. Nuorten mielenterveysmäärärahoista on saatu tapella joka vuosi eivätkä ne vieläkään ole riittävällä tasolla.
Jos nuoret todella ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, jos meidän tulee kantaa kaikki vastuu ilmastomuutoksen seurauksista ja eläkepommista, jos me olemme ”tulevaisuuden toivoja”, tulee sen jollain tavalla näkyä myös nykypoliitikkojen toiminnassa. Ikuisesti eivät nuoret voi odottaa.