ViNOn linjapuhe periaateohjelmasta puoluekokouksessa 2006
Puheenjohtajat, hyvät kokoustajat.
Olen Sini Terävä, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton varapuheenjohtaja. Linjaan seuraavaksi hieman vinolaisten näkemyksiä periaateohjelmasta.
Aluksi kiitos työryhmälle. Ohjelmaan on koottu paljon hyviä ja keskeisiä asioita. On meillä toki parannusehdotuksiakin.
Tyytyväinen tässä ohjelmassa olen ainakin viiteen asiaan.
Ensinnäkin. Tämä ohjelma näyttää sen, mitä olemme. Se on yleispuolueen periaateohjelma, ja hyvä niin. Siinä on meidän keskeisiä arvojamme, kauniita ajatuksiamme ja selkeitä tavoitteitamme. Juuri niin kuin pitääkin.
Toinen ilonaiheeni on se, että ympäristö ja ihminen kulkevat rinta rinnan. Ihminen ei tule toimeen ilman ympäristöä eikä toisaalta ympäristöä voi erottaa omaksi suljetuksi kokonaisuudekseen ihmisen ulottumattomiin. Meidän toimemme, poliittiset päätöksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme heijastuvat ympäristöön, joten näitä kaikkia asioita on syytä tarkastella yhdessä. Luonnon itseisarvoisuutta ei kuitenkaan sovi unohtaa, ja sitä toivoisinkin hieman lisää tähän ohjelmaan.
Iloistuin myös globaalien kysymysten saamasta suuresta tilasta. Varsinkin ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset vaativat globaalia otetta, mitä tässä hyvin korostetaankin. Kun ongelmat ovat yhteisiä, myös politiikan tulee sitä olla. On myös todella tärkeää, että puhumme köyhyydestä. Kun meitä vihreitä syytetään elitismistä, vastaamme kertomalla huolemme niin globaalista kuin suomalaisestakin köyhyydestä. Kansainväliseen talouteen toivoisinkin lisäystä Tobinin verosta tai vastaavasta valuutansiirtojen säätelyjärjestelmästä.
Feminismi. Vinolle vihreä liitto on feministinen puolue, sanovat muut mitä tahansa, ja onneksi tämä periaateohjelma on aika lailla samaa mieltä. Tasa-arvo on tästä maailmasta niin kaukana, että meidän yksinkertaisesti on korostettava sen merkitystä. Ennen kuin patriarkaatti on murrettu, me emme saa levätä! On erityisen hyvä, että vihreä feminismi puhuu niin nuorten naisten, miesten, lasten kuin vähemmistöjenkin tilanteesta.
Suosikkini tässä ohjelmassa taitaa kuitenkin olla hyvän elämän korostaminen. Kiireettömyys, vapaa-aika, oman elämän hallinta, omien polkujen etsiminen ja lokeroimattomuus ovat asioita, joita nykyinen yhteiskuntamallimme ja työelämämme tuhoavat täyttä päätä. Yhteiskunnan rakenteita on muutettava, sillä nykyinen malli ei kestä. Mitä omasta sukupolvestani jää historiaan, jos jo opiskeluaikana joka neljäs kärsii mielenterveysongelmista?
Ohjelmassa on kuitenkin myös puutteita. Miksi käytämme huonoa suomea, vaikka kielemme on ihastuttava? Koko johdanto on aika tuskaisaa luettavaa. Sen pitäisi kuitenkin houkutella lukemaan ohjelman, ei karkottaa kauemmaksi. Lisäksi esimerkiksi sanapari ”demokratian kunnianpalautus” aiheuttaa vinolaisille päänsärkyä.
Me emme myöskään halua Natoon, ja se tulee tähän ohjelmaankin kirjata. Samoin maamiinat vaaditaan kiellettäviksi, mielenterveydestä kirjataan lisää sekä sukupuolivähemmistöt ja eläinten oikeudet nostetaan vahvemmin esiin.
Selkeä ongelma on sukupolvikysymyksen puuttuminen. On hienoa, että keskeinen periaate on ongelmien ennaltaehkäisy, mutta miten aiomme ehkäistä huoltosuhteen heikkenemisen, tulevan työvoimapulan ja nykyisten nuorten epävarmuuden omasta hyvinvoinnistaan ja selviämisestään vanhuksina? Huoltosuhteen muuttumisen kustannukset on jaettava eri sukupolvien kesken.
Kiitos!