Täysi tasa-arvo on lopulta toteutettava; valkoinen heteromies ei saa olla ihmisyyden normi. Erilaisia ihmisiä on kunnioitettava ja kaikkiin on suhtauduttava samalla tavalla. Vähemmistöjen oikeuksia on parannettava. Nainen on edelleen miehiä heikommassa asemassa varsinkin työmarkkinoilla. Samapalkkaisuus onkin toteutettava, naisten roikottaminen pätkätöissä lopetettava ja vanhemmuuden kustannukset jaettava työnantajien kesken. Miesten oikeuksia taas on parannettava perheissä, esim. avioerotilanteissa. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on päästävä eroon – varsinkin lähisuhdeväkivalta koskettaa aivan liian useaa. Myös pelon maantiede on poistettava; en halua pelätä vain siksi, että olen nainen.
Feminismiä työelämään
Oikeustieteen professori Kevät Nousiainen on useasti kiteyttänyt, että feminismi on jokaisen lainmukainen velvollisuus. Lakien tasolla tasa-arvo on Suomessa huomioitu suhteellisen hyvin, mutta valitettavasti todellisuus on jäänyt kyydistä. Tässä maassa ja maailmassa tarvitaan feminismiä.
Olen feministi. En vihaa miehiä enkä halua naisten hallitsemaa maailmaa vaan haluan maailman, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Maailman, jossa ei tarvitse kiinnittää huomiota ihmisen sukupuoleen esimerkiksi työhönottotilanteessa. Ei olisi lääkäreitä ja naislääkäreitä, sairaanhoitajia ja miessairaanhoitajia vaan kaikkiin suhtauduttaisiin samalla tavalla. Tämä pätee myös vähemmistöihin. Kaikilla ihmisillä on oltava samat oikeudet ja heihin on myös todellisessa elämässä suhtauduttava samalla tavalla. Kukaan ei ole huonompi toista, vaikka sattuisikin olemaan yksinhuoltaja, maahanmuuttaja tai vammainen tai rakastamaan oman sukupuolensa edustajaa. Me kaikki olemme ihmisiä, ja se riittää.
Tasa-arvon tiellä on kuitenkin paljon mutkia. Naiset ja vähemmistöjen edustajat kohtaavat yhä syrjintää työmarkkinoilla. Naisvaltaisten alojen palkat ovat huonommat kuin miesten hallitsemilla aloilla. Jopa samasta työstä maksetaan miehille ja naisille eri palkkaa. Tähän on saatava muutos! Naisvaltaisten alojen, esimerkiksi hoiva- ja palvelualojen, palkat on nostettava niille kuuluvalle tasolle. Lastentarhanopettajaa ei pitkälle lämmitä väite siitä, että palkka voi olla pienempi, kun kyseessä sattuu olemaan kutsumusammatti. Tämä väite ei oikeuta mitään: työlle on annettava sille kuuluva arvo. Maamme pysähtyisi ilman naisten tekemää työtä. Ei myöskään saa käydä niin, että kun naiset ohittavat miehet korkeasti koulutettujen joukossa, näiden alojen palkat alkavat laskea ja muiden miesvaltaisten alojen palkat nousta.
Kun lasikatto murtuu, minä nauran ja syleilen maailmaa
Elämme muutenkin edelleen miesten maailmassa. Hyvin monessa tilanteessa mies on yhä normi ja nainen siitä poikkeus. Näin ei saa olla. Mikään sukupuoli ei ole toista arvokkaampi. Yhteiskuntaa on alettava ajatella eri sukupuolten kannalta. Kaikista päätöksistä on tehtävä sukupuolivaikutusten arviointi, jotta saataisiin estettyä miesten piilotukeminen vaikkapa kunnallisessa päätöksenteossa. Naisten on myös päästävä entistä vahvemmin vaikuttamaan asioihin. Naiset ovat tutkimusten mukaan parempia johtajia kuin miehet, mutta miksi ihmeessä korkeimmilla palleilla istuvat miehet? Naisten ura katkeaa yhä edelleen lasikattoon.
Tämä katto on murrettava alusta lähtien! Nuorten naisten pätkätyöt ovat yksi työelämämme suurimpia ongelmia. Naisia systemaattisesti syrjitään työhönotossa. Vakituisen työpaikan löytäminen tässä epävarmuuden maailmassa on vaikeaa kaikille vastavalmistuneille, mutta erityisesti tämä ongelma koettelee naisia. Nuoria naisia istutetaan vuosien pätkä- ja silpputyökierteissä, mikä estää elämän pitkän aikavälin suunnittelun, aiheuttaa stressiä ja vaikeuttaa esimerkiksi perheen perustamista. Työnantajat pelkäävät raskaudesta aiheutuvia kuluja eivätkä siksi palkkaa naisia vakitöihin. Tästä tilanteesta on päästävä eroon. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan työnantajien kesken. Lapsen saaminen koskettaa niin naisia kuin miehiä – onkin täysin väärin, että vain naisia ”rangaistaan” tästä. Kun kustannukset jaetaan tasan, nuoren naisen ja nuoren miehen palkkaaminen on työnantajalle yhtä turvallista tai epävarmaa, näkökulmasta riippuen.
Tasajako edesauttaa myös isien osallistumista perheen hoitoon, mikä on todella tärkeää. Miehet ovat tällä hetkellä naisia heikommassa asemassa monessa perheisiin liittyvässä asiassa. Isyyslomia vietetään liian vähän, ja samaan aikaan kun naisia pidetään pätkätöissä, nuoret isät puurtavat valtavasti ylitöitä eivätkä pääse osallistumaan perheensä elämään. Myös huoltajuuspäätöksissä isät jäävät usein kakkoseksi; enemmistö lapsista määrätään oikeudessa äidille. Vanhempien tulisi olla tasa-arvoisia. Feminismi onkin myös miesten vapautusliike.
Väkivalta on väärin. Myös perheissä.
Maailmassamme nainen on yhä edelleen uhri. Väkivalta on sukupuolittunutta; enemmistö uhreista on naisia. Lähisuhdeväkivalta on suuri ongelma kaikkialla, myös Suomessa. Joka viides nainen Suomessa joutuu elämänsä aikana läheisensä väkivallanteon kohteeksi. Vuosittain noin kolmekymmentä naista kuolee Suomessa puolisonsa käden kautta. Jokainen turhaan. Maailmanlaajuisesti: joka viides nainen tulee raiskatuksi elämänsä aikana ja joka neljäs nainen kokee väkivaltaa raskauden aikana. Väkivalta onkin maailman naisille suurempi terveysriski kuin liikenneonnettomuudet ja malaria yhteensä. Tämä on väärin. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Meille jokaiselle – sukupuolesta riippumatta – kuuluu oikeus omaan ruumiiseemme ja koskemattomuuteemme sekä itsemääräämisoikeus näistä asioista. Nainen ei ole kenenkään omaisuutta vaan täysi, itsellinen ihminen. Tämä on kaikkien syytä muistaa.
Väkivaltaan on aina puututtava. Yhteiskunnat hyväksyvät, vähintään hiljaisesti, perheen sisäisen väkivallan aivan liian usein. Väkivalta on aina väärin. Asenteisiin on tultava muutos. Kotona lyöminen on aivan yhtä väärin kuin tuntemattoman hakkaaminen kadulla. Puolison nalkuttaminen tai tottelemattomuus ei todellakaan oikeuta väkivaltaa! Ja raiskaus avioliitossa on rikos. Asenteiden muutosten lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia. Turvakotien määrää on radikaalisti lisättävä. On kestämätön tilanne, että lähimpään turvakotiin on monesti satojen kilometrien matka.
Myös väkivaltaiset miehet tarvitsevat apua. Kenenkään ei tarvitse olla väkivaltainen. Tukiryhmät, terapiat yms. ovat tärkeitä väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Kriisipuhelimia ja neuvontaa tarvitsevat kaikki osapuolet. Myös väkivaltaa kokevia tai näkeviä lapsia on autettava. Väkivalta traumatisoi pahasti ja pahimmillaan se siirtyy opittuna toimintamallina eteenpäin. Tämä kierre on katkaistava.
Naisia uhkaa paitsi väkivalta, myös sen pelko. Pelon maantiede on läsnä niin monesti naisten elämässä. En halua pelätä! En halua alistua siihen, että joudun miettimään, miten voin pukeutua ja missä kulkea, jos olen liikkeellä yöaikaan. En halua olla muiden silmissä kohde. Silti näin on ja se on muutettava!
Naisia syyllistetään edelleen esimerkiksi väkivaltatilanteissa: ”Mitäs menit sinne puistoon?” ”Kyllä lyhyt hame on selvä merkki halukkuudesta seksiin” jne. Tämä täytyy lopettaa. Voisimme vähitellen alkaa uskoa siihen, että miehilläkin on kyky itsehillintään – jokaisen houkuttelevan naisen kimppuun ei vain voi käydä. Kun naista syyllistetään, tehdään kamala vääryys naiselle. Samalla kyllä myös aliarvioidaan miestä aika pahasti. Jos yhteiskunta asenteillaan osoittaa, että nainen on pukeutumisellaan itse aiheuttanut esimerkiksi raiskauksen, samalla se osoittaa, että mies on täysin kykenemätön hallitsemaan itseään ja pohtimaan tekojaan vaan on sen sijaan joidenkin ”alkukantaisten viettien” vietävissä. Aika kova väite. Syyllistäminen onkin lopetettava. Asenteisiin vaikuttamisen lisäksi pelon maantiede tulee poistaa panostamalla muun muassa kaupunkisuunnitteluun.