Linjapuhe yhteiskunnan tilasta

puheenvuoro Sitran Suomen elinvoimat lähteet -kehitysohjelman vaikuttajafoorumissa 8.12.2009

Hyvät kuulijat.

Olen nuori, nainen ja vihreä. Nämä asettavat tietyn ajatuskehikon sille, miten katson Suomea, sen aatteellista ilmapiiriä ja sitä, miksi olemme siinä, missä olemme. Koska olen myös historioitsija, en usko, että on olemassa objektiivista totuutta tai objektiivisesti oikeita ratkaisuja. Totuus on aina kiinni katsojasta.

Koen, että tähän nimenomaiseen asiaan liittyykin yksi suurimpia haasteitamme. Jo vuosikausia Suomessa on tehty politiikkaa, jota on väitetty välttämättömäksi ja ainoaksi oikeaksi. ”Meidän on pakko tehdä asia X”. ”Suomen kilpailukyky vaatii asiaa Y.” Maassamme on viimeistään edellisestä lamasta asti toteutettu vankkaa vaihtoehdottomuuden politiikkaa. On toimittu, kuin olisi olemassa yksi oikea totuus, joka on harvojen tiedossa. Harvojen, jotka ovat voittopuolisesti harmaaseen pukeutuvia keski-ikäisiä miehiä.

Samaan aikaan nämä keski-ikäiset moittivat nuoria passiivisiksi ja ihmettelevät, miksi osallistuminen ei kiinnosta. Pikemminkin on kysyttävä, miksi kiinnostaisi. Saa olla melkoinen palo vaikuttaa ja suoraan sanottuna melkoisen suuruudenhullu usko kykyyn muuttaa maailmaa, jos tässä vaihtoehdottomuuden ilmapiirissä yrittää mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Yhden vaihtoehdon poliitikasta puhuminen on ollut osana passivoimassa kansaa. Eikä kyse ole vain nuorista vaan kaikenikäisistä ja kaikenlaisista ihmisistä.

Erityisen turhauttavalta vaihtoehdottomuuden politiikka tuntuu silloin, kun itsellä on tunne, että se ainoa vaihtoehto, jota toteutetaan, on väärä. Jos talouskasvu asetetaan ilmastokriisin ratkaisemisen edelle, jos työtunnit ovat tärkeämpiä kuin ihmisten jaksaminen ja jos hyvinvointipalvelut halutaan ajaa alas pienten veronalennusten vuoksi, on suunta ainakin minun mielestäni pielessä. Uskallan väittää, että en ole ainoa näin ajatteleva. Minun totuuteni on hyvin erilainen kuin vallanpitäjien totuus mutta otetaanko sitä millään tavalla huomioon?

Jos haluamme saada tämän maan ”liekin loimuamaan”, on meidän annettava tilaa erilaisille totuuksille, erilaisille valinnoille ja erilaisille mielipiteille. Tämä maa ei kaadu mihinkään, jos sen sisällä on perustellusti erilaisia mielipiteitä – tai vaikka olisi perustelemattomiakin mielipiteitä – joista käydä debattia ja joiden välillä tehdä valintoja. Liekin loimuaminen vaatii unelmia, toivoa ja uskoa siihen, että maailma muuttuu, että omat tavoitteet voivat toteutua. Meidän on annettava ihmisille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa ja tunne siitä, että omalla toiminnalla on todella väliä. Jos jatkamme yhden totuuden tiellä ja varsinkin jos se totuus jatkaa erkanemistaan ihmisten arjesta ja mielipiteistä, ei maamme tulevaisuus näytä järin ruusuiselta.

Tämän vaihtoehdottomuuden tuoman turhautumisen lisäksi haluan nostaa esille vielä toisen asian, joka antaa melko synkän kuvan yhteiskuntamme tilasta. Korkeakouluopiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista. On uupumusta, masennusta, ahdistusta, paniikkioireita, syömishäiriöitä. Jos parikymppisenä on polttanut itsensä loppuun, tuskin jaksaa tulenkantajana leimuta tämän yhteiskunnan hyväksi.

Nämä, me, olemme niitä nuoria, joiden varaan juhlapuheissa monesti lasketaan Suomen tulevaisuus. Silti yhteiskuntamme asettaa meille vaatimuksia, jotka ovat lähes mahdottomia toteuttaa. On valittava nuorena oikea ammatti, valmistuttava nopeasti, käytävä töissä opintojen ohessa, pysyttävä hyvässä kunnossa, oltava hoikka ja terve ja kaunis, saatava lapsia nuorena ja tehtävä uraa. Lisäksi takaraivossa painaa huoli maapallomme tulevaisuudesta, omasta toimeentulosta ja työllistymisestä.

Usein kehutaan, kuinka paljon meille nuorille on annettu. Ilmainen koulutus ja hammashoito, lapsilisät ja opiskelija-alennukset. Totta, olemme saaneet paljon. Ei silti ole järkeä maksattaa tuota velkaa meidän hyvinvoinnillamme. Taloudellisesti menestyvästä valtiosta ei ole paljon iloa, jos ihmiset ovat onnettomia, väsyneitä ja ahdistuneita. Liekkimme ei loimua ennen kuin yhteiskuntamme on vähän inhimillisempi.

Puoskari varapuheenjohtajaksi

Kannatuspuheenvuoro varapuheenjohtajakisassa puoluekokouksessa 2009 (puheaika yksi minuutti)

Heipä hei jälleen.

Mielestäni tämä puolue tarvitsee Mari Puoskarin varapuheenjohtajakseen. Olen ollut jäsenenä Marin vetämässä strategiatyöryhmässä ja voin sanoa, ettei tule mieleen ketään, joka olisi vetänyt strategiatyötä paremmin. Tulevalla kaksivuotiskaudella huomenna hyväksyttävä strategia on tarkoitus panna toimeen. Eikö olisi haaskausta jättää valitsematta toimeenpanotyöhön henkilö, joka tuntee strategian paremmin kuin kukaan?

Yksi tulevien vuosien keskeisistä tavoitteistamme on puolueen jäsenmäärän kasvattaminen. Vinolla on tässä puoluekokouksessa toiseksi eniten edustajia Uudenmaan jälkeen. Mari on ollut yksi voimahahmoista nykyisen Vinon alkuaikoina. Mari laittoi Vinon jäsenjärjestöjen perustamistyön alkuun ja on yksi syy siihen, että Vinon jäsenkasvu on ollut vahvaa koko 2000-luvun. Tätä taitoa tarvitaan puolueessakin.

Mari on erittäin pätevä ja motivoitunut puoluetoimija. Tämän lisäksi Mari on helposti lähestyttävä ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Mari on sisimpäänsä asti vihreä. Mari on vahvasti aatteellinen henkilö, maailmanparantaja, joka haluaa murskata lasikaton ja pysäyttää ilmastomuutoksen. Mari on oikea ihminen oikeassa paikassa toimiessaan varapuheenjohtajana.

Linjapuhe nuorista

ViNOn linjapuhe puoluekokouksessa 2009 (puheaika kaksi minuuttia)

Hei ystävät.

Viime aikoina ei ole ollut pelkästään helppoa olla nuori. Nuoriin kohdistetut vaatimukset ovat suuria. Vai mistä muusta kuin yhteiskunnan vaativuudesta kertoo se, että korkeakouluopiskelijoista neljännes kärsii mielenterveysongelmista?

Tänä keväänä sukupolveen liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä. Eläkeuudistus nostatti tunteita eri ikäisissä – mutta kaikille nuorille taisi olla selvää, että meidän eläkeikämme tulee olemaan paljon nykysuunnitelmia korkeampi. Kun eläkeikää ei saatu nostettua, lastattiin entistä enemmän paineita työuran alkupäähän – nuorille. Toiselta asteelta olisi ponkaistava suoraan korkeakoulutukseen, joka olisi suoritettava viidessä vuodessa, samalla työkokemusta hankkien. Opintotukea uudistetaan, jotta me kaikki varmasti valmistuisimme määräajassa. Lisää rahaa tähän ei kylläkään ole luvassa. Ei sitten kenellekään tullut mieleen, että vika voisi olla opintotuen määrässä, ei rakenteessa?

Talouttamme heiluttava lama on useallakin tavalla erilainen kuin viimeksi. Yksi keskeinen ero on se, että korkeakoulutettuja on selvästi enemmän työttömänä. Jo vuosia opiskelijat ja vastavalmistuneet ovat saaneet tottua työelämän epävarmuuteen. Nyt meitä prekaareja odottaa myös työttömyys.

Kauan on puhuttu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta tasan työnantajien kesken, jottei nuoria naisia syrjittäisi työmarkkinoilla. Mitään ei silti ole tapahtunut. Pitkään on vaadittu ammattiyhdistysliikkeeltä heräämistä pätkätyöläisten arkeen. Turhaan. Nuorten mielenterveysmäärärahoista on saatu tapella joka vuosi eivätkä ne vieläkään ole riittävällä tasolla.

Jos nuoret todella ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, jos meidän tulee kantaa kaikki vastuu ilmastomuutoksen seurauksista ja eläkepommista, jos me olemme ”tulevaisuuden toivoja”, tulee sen jollain tavalla näkyä myös nykypoliitikkojen toiminnassa. Ikuisesti eivät nuoret voi odottaa.

Vihreiden periaateohjelmasta

ViNOn linjapuhe periaateohjelmasta puoluekokouksessa 2006

Puheenjohtajat, hyvät kokoustajat.

Olen Sini Terävä, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton varapuheenjohtaja. Linjaan seuraavaksi hieman vinolaisten näkemyksiä periaateohjelmasta.

Aluksi kiitos työryhmälle. Ohjelmaan on koottu paljon hyviä ja keskeisiä asioita. On meillä toki parannusehdotuksiakin.

Tyytyväinen tässä ohjelmassa olen ainakin viiteen asiaan.

Ensinnäkin. Tämä ohjelma näyttää sen, mitä olemme. Se on yleispuolueen periaateohjelma, ja hyvä niin. Siinä on meidän keskeisiä arvojamme, kauniita ajatuksiamme ja selkeitä tavoitteitamme. Juuri niin kuin pitääkin.

Toinen ilonaiheeni on se, että ympäristö ja ihminen kulkevat rinta rinnan. Ihminen ei tule toimeen ilman ympäristöä eikä toisaalta ympäristöä voi erottaa omaksi suljetuksi kokonaisuudekseen ihmisen ulottumattomiin. Meidän toimemme, poliittiset päätöksemme, onnistumisemme ja epäonnistumisemme heijastuvat ympäristöön, joten näitä kaikkia asioita on syytä tarkastella yhdessä. Luonnon itseisarvoisuutta ei kuitenkaan sovi unohtaa, ja sitä toivoisinkin hieman lisää tähän ohjelmaan.

Iloistuin myös globaalien kysymysten saamasta suuresta tilasta. Varsinkin ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset vaativat globaalia otetta, mitä tässä hyvin korostetaankin. Kun ongelmat ovat yhteisiä, myös politiikan tulee sitä olla. On myös todella tärkeää, että puhumme köyhyydestä. Kun meitä vihreitä syytetään elitismistä, vastaamme kertomalla huolemme niin globaalista kuin suomalaisestakin köyhyydestä. Kansainväliseen talouteen toivoisinkin lisäystä Tobinin verosta tai vastaavasta valuutansiirtojen säätelyjärjestelmästä.

Feminismi. Vinolle vihreä liitto on feministinen puolue, sanovat muut mitä tahansa, ja onneksi tämä periaateohjelma on aika lailla samaa mieltä. Tasa-arvo on tästä maailmasta niin kaukana, että meidän yksinkertaisesti on korostettava sen merkitystä. Ennen kuin patriarkaatti on murrettu, me emme saa levätä! On erityisen hyvä, että vihreä feminismi puhuu niin nuorten naisten, miesten, lasten kuin vähemmistöjenkin tilanteesta.

Suosikkini tässä ohjelmassa taitaa kuitenkin olla hyvän elämän korostaminen. Kiireettömyys, vapaa-aika, oman elämän hallinta, omien polkujen etsiminen ja lokeroimattomuus ovat asioita, joita nykyinen yhteiskuntamallimme ja työelämämme tuhoavat täyttä päätä. Yhteiskunnan rakenteita on muutettava, sillä nykyinen malli ei kestä. Mitä omasta sukupolvestani jää historiaan, jos jo opiskeluaikana joka neljäs kärsii mielenterveysongelmista?

Ohjelmassa on kuitenkin myös puutteita. Miksi käytämme huonoa suomea, vaikka kielemme on ihastuttava? Koko johdanto on aika tuskaisaa luettavaa. Sen pitäisi kuitenkin houkutella lukemaan ohjelman, ei karkottaa kauemmaksi. Lisäksi esimerkiksi sanapari ”demokratian kunnianpalautus” aiheuttaa vinolaisille päänsärkyä.

Me emme myöskään halua Natoon, ja se tulee tähän ohjelmaankin kirjata. Samoin maamiinat vaaditaan kiellettäviksi, mielenterveydestä kirjataan lisää sekä sukupuolivähemmistöt ja eläinten oikeudet nostetaan vahvemmin esiin.

Selkeä ongelma on sukupolvikysymyksen puuttuminen. On hienoa, että keskeinen periaate on ongelmien ennaltaehkäisy, mutta miten aiomme ehkäistä huoltosuhteen heikkenemisen, tulevan työvoimapulan ja nykyisten nuorten epävarmuuden omasta hyvinvoinnistaan ja selviämisestään vanhuksina? Huoltosuhteen muuttumisen kustannukset on jaettava eri sukupolvien kesken.

Kiitos!

Ydinvoimaa vastaan

Ydinvoimaa vastustavassa yhteismielenosoituksessa 25.4., puheen runko

Hei arvon mielenosoittajat

  • Vinon pj
  • Mainiota nähdä näin paljon väkeä liikkeellä vastustamassa ydinvoimaa
  • ollut useita hyviä puheenvuoroja
  • voisin järjestöni puolesta jatkaa totetamalla, että Vinolle ydinvoimattoman Suomen ja maailman rakentaminen on erittäin tärkeä ja keskeinen tavoite
  • ydivoimalla ei tämän maailman ongelmia ratkaista:
  • ydinvoima ei ratkaise ongelmista suurinta eli ilmastonmuutosta:
    • ydinvoima ei ole päästötöntä eikä turvallista
    • ydinvoima luo väärää tuudittautumista siihen, ettei elämäntapaamme tarvitse muuttaa tai ettei tarvitse panostaa uusiutuviin energianlähteisiin
    • ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu tulevien sukupolvien kannalta
  • ydinvoima ei ratkaise edes sitä pienempää ongelmaa eli lamaa:
    • ei ydinvoima Suomessa työllistä eikä meillä ole alan huippuosaamista, vaikka kuinka toisin väitetään
    • uusiutuvat energianlähteet, luovat energiansäästöratkaisut ja hyvinvointia luovat, saastuttamattomat palvelut sitä työtäkin tuovat
  • meillä voisi siis olla ilmaston ja työllisyyden kannalta win-win -tilanne, jos lopetettaisiin typerä haihattelu ydinvoiman perään
  • jatkakaamme siis taistelua ydinvoimaa ja ilmastonmuutosta vastaan ja energiatehokkuuden ja päästöttömyyden puolesta!

Väkivaltakasvatusta kouluihin

Puoluevaltuuskunta 3/08, poliittinen keskustelu

Hei ystävät.

Olin viime viikonloppunakin Kotkassa, sillä kertaa sukuloimassa. Luonnostelin tätä puhetta sunnuntai-iltana junassa matkalla takaisin Turkuun. En olisi arvannut, että aihe on näin ajankohtainen. Puhun nimittäin väkivallasta.

Kuulin kesällä koululaisille suunnatuista aggression hallintahankkeista. Niissä mm. opetellaan näyttämään ja käsittelemään tunteita muuten kuin väkivaltaisin keinoin.

Nämä aggression hallintahankkeet ovat erittäin tärkeitä, ja toivon, että ne tepsivät. Jos lapsi joutuu elämään väkivaltaisessa perheessä, ei hän välttämättä opi muita kuin väkivaltaisia toimintamalleja. Koulu tavoittaa kaikki lapset. Siksi juuri koulussa on opetettava erilaisia, väkivallattomia toimintatapoja.

Kävin peruskouluni vuosina 1991-2000. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana on koulumaailmassa saattanut tapahtua uudistuksia, ja toivottavasti onkin. Kun kuulin näistä aggression hallintahankkeista, tajusin, ettei omana kouluaikanani puhuttu juuri lainkaan väkivallasta. Olen toki niitä lama-ajan lapsia, joilla ei ollut seksuaalivalistustakaan, joten ehkä tästä väkivaltakasvatuksestakin sitten säästettiin. Luokkani tappelijoille kyllä sanottiin, ettei saa löydä, mutta meille muille ei taidettu sanoa sitten sitäkään.

Äitini opetti minulle ja siskolleni, että ensimmäisen lyönnin tulee olla viimeinen. Yksi mies saa lyödä vain kerran. Enempiä ei jäädä odottelemaan. Niin selkäytimeen tämä ajatus on minulle mennyt, että vasta nyt kesällä tajusin, ettei vastaavaa todellakaan opetettu koulussa. Vaikka ehdottomasti olisi pitänyt.

Koulussa on olennaisen tärkeää opettaa, että väkivallan käyttäminen on väärin. Olennaista on kuitenkin myös opettaa, että väkivallan sietäminen on väärin. Se on väärin itseä kohtaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää väkivallassa tai sen pelossa.

Toivottavasti oma koulukokemukseni on poikkeustapaus tai vanhentunutta tietoa. Jos kouluissa ei vielä ole väkivaltakasvatusta, tulee meidän vaatia sitä. Kouluissa tulee selkeästi opettaa jokaisen oikeudet ja velvollisuudet sekä koskemattomuuden arvo. Kenelläkään ei ole oikeutta löydä eikä kenelläkään velvollisuutta kestää lyöntejä. Jokaisen lyönnin tulee olla viimeinen.

Nouse jo!

Puhe Tovin syyskokouksessa 28.11.2006

Tervehdys rakkaat ystävät ja hyvää maksuttoman koulutuksen päivää!

En kuitenkaan nyt puhu maksuttomasta koulutuksesta vaan eräästä toisesta ajankohtaisesta opiskelija-aiheesta.

Vuosi lähenee loppuaan ja kaiken maailman päättäviä kokouksia pidetään siellä täällä. On syyskokousta, liittaria. Monessa kokouksessa päätetään ensi vuodelle budjetti. Näin tehdään myös eduskunnassa.

Lähiviikkoina saamme siis lopullisesti tietää, mitä ensi vuodelle oikein halutaan. Kyseessä on vaalivuosi, ja on kiinnostava nähdä, mitä ryhmiä eduskunta kosiskelee. Ehkä maanviljelijöitä, ehkä suurjohtajia, ehkä tiettyjä alueita. Yksi ryhmä olisi erityisesti kosiskelujen arvoinen. Sitä ei ole kosiskeltu pitkään aikaan, joten se iloitsee vähästäkin. Se on lukumääräisesti suuri, satojen tuhansien joukko, joten kaikupohjaa maaliskuun vaaleja varten luulisi löytyvän.

Ja lisäksi, tämä ryhmä todella tarvitsee uudistuksia. Sen keskeisintä etuutta ei ole nostettu 14 vuoteen. Sen tulotaso on jäänyt täysin jälkeen yleisestä tasosta. Se alkaa olla jo melko kyllästynyt. Se olemme me.

Lopettava eduskunta saisi uskoakseni monta kaunista kiitosta, jos opintorahaa lopulta nostettaisiin 15 prosenttia. Kyseessä ei olisi mikään ansioton mielistely vaan todelliseen tarpeeseen vastaaminen. Nykyinen tukitaso lainapainotteisuuksineen pakottaa opiskelijat todella epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Joko joudumme nostamaan lainaa elääksemme – mihin mitään muuta kansanosaa ei pakoteta – tai sitten joudumme paiskimaan kahta työtä yhtä aikaa. Kuka muu joutuu elämään näin?

Nykyinen malli alkaa jo kantaa hedelmää. Opintoajat ovat monesti kaukana tavoitevalmistumisajoista. Meitä vaaditaan valmistumaan viidessä vuodessa, mutta nykyisellään pystymme keskimäärin kuuteen. Monilla opiskeluvuosien määrä paisuu toiselle kymmenelle. Eikä ole harvassa nekään opiskelijat, jotka eivät koskaan saavuta kummallisempaa titteliä kuin esimerkiksi valt. yo.

Lisäksi jatkuva kiire, tehokkuusvaatimukset, työn ja opiskelujen yhdistäminen, rahan laskeminen ja vastaava aiheuttavat stressiä ja uupumusta. Ei ole ihme, että neljännes opiskelijoista kärsii mielenterveysongelmista, mutta surullista se kyllä on. Jos jo opiskeluaikoina poltamme itsemme loppuun, meistä ei saa kovin tehokkaita ja jaksavia työntekijöitä. Mitä sukupolvestamme oikein jää historiaan, kun jo opiskeluaikoina olemme näin lopussa?

Eduskunnan alkaa lopulta olla aika myöntää nämä tosiasiat ja tehdä niiden vaatima teko: nostaa opintorahaa. Muuten saattaa käydä niin, että opiskelijat lähtevät paitsi barrikadeille myös vaaliuurnille muutos mielessään.

Kiitos.

Feministinen aloite

Feministisen aloitteen julkaisutilaisuus 31.1.2007, tilaisuuden avaus

Tervetuloa Suomen Feministisen aloitteen julkaisutilaisuuteen. Olen Sini Terävä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitosta ja kerron vähän aloitteen taustoja.

Feministinen aloite on poliittisten nuorisojärjestöjen ja suomalaisten kärkipoliitikkojen yhteishanke. Aloitteen tavoitteena on osoittaa, ettei feminismi ole mitään pelottavaa ja radikaalia vaan sen tavoite on yksinkertaisesti saavuttaa yhteiskunta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia.

Feministinen aloite konkretisoituu taovitelistaan, joka on jaettu teille. Tavoitelista löytyy myös aloitteen nettisivuilta, jotka aukeavat huomenna osoitteessa www.feministinenaloite.org. Sivuilta löytyy mm. suomalaisia feministejä, jotka kertovat omasta feminismistään, sekä mahdollisuus antaa nimensä feministilistaan.

Tasa-arvo on valitettavasti vielä kaukana, mutta onneksi monet meistä ovat sitoutuneet sen edistämiseen. Päästänkin ääneen kauniit feministimme

Sari Sarkomaa (kok)
Heidi Hautala (vihr)
Christina Gestrin (rkp, tuurasi Wallinia)
Annika Lapintie (vas)
Merja-Hannele Vuohelainen (sd, tuurasi Feldt-Rantaa)

Sumuvuori varapuheenjohtajaksi

Puoluekokous 2007, kannatuspuheenvuoro

Tervehdys ystävät.

Olen Sini Terävä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitosta.

Olemme Vinossa pohtineet tätä varapuheenjohtajakysymystä todella paljon – kuten varmasti moni muukin tässä salissa. Olemme pohtineet sitä kokonaisuutena, miettineet alueellisuutta, imagoa, sukupuolijakaumaa, sinisyyttä, punaisuutta ja sen sellaista.

Vinolle keskeisintä on kuitenkin se, että loppujen lopuksi olemme tekemässä poliittista päätöstä. Päätöstä, jossa arvot, ihanteet, tavoitteet ja keinot ratkaisevat.

Järjestöni ykkösehdokas löytyikin yhteisten arvojen kautta.

Mielestäni tämä puolue tarvitsee puheenjohtajistoonsa pasifistin ja feministin. Tarvitsemme henkilön, jolle rauha, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä tavoitteita, mutta joka liikkuu asiantuntevasti myös talouden maailmassa.

Henkilön, joka haluaa poistaa köyhyyden ja toteuttaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Jolle ihmisoikeudet ja vähemmistöjen oikeudet ovat keskeinen poliittinen tavoite. Henkilön, josta ei sitten millään saa ahdasmielistä.

Tarvitsemme henkilön, joka yhtä aikaa on tavoitteiltaan idealisti mutta löytää oikeat keinot.

Vinon mielestä tämä puolue – me kaikki – tarvitsemme Johanna Sumuvuoren varapuheenjohtajaksemme.

Kiitos.

Puolueen toimet suvattava

Puoluekokous 2007, ViNOn ja Vihreiden Naisten aloitteen esittely

Hei taas.

Ajattelin esitellä muutaman ajatuksen ViNOn ja Vihreiden Naisten aloitteen puolesta. Mehän esitämme, että puoleen sisällä tehtäisiin sukupuolivaikutusten arviointi. Laskettaisiin, mitkä ovat eri elimien sukupuolijakaumat, pohdittaisiin, miten eri päätökset vaikuttavat eri sukupuoliin jne.

ViNOa pidetään ehkäpä muita vihreitä järjestöjä radikaalimpana, jopa aatteellisempana. Silti meidän sukupuolijakaumamme näyttävät tältä:

aktivinon viestit: 68% miehiä, 32% naisia
liittokokouspuheenvuorot: n. 70% miehiä, n. 30% naisia
jäsenjärjestöjen puheenjohtajat: 70% miehiä, 30% naisia
jäsenjärjestöjen sihteerit: 16% miehiä, 84% naisia

On aika ilmeistä, ettei tasa-arvo toteudu itsestään vain siksi, että olemme vihreitä. Sisäiseen tasa-arvoon on panostettava, sen eteen on tehtävä töitä ja se on huomioitava kaikessa toiminnassa.

Hallitus kertoi vastauksessaan monia tapoja, joilla tasa-arvo huomioidaan. Mielestämme tämä ei kuitenkaan riitä. Tasa-arvotyöryhmä on hyvä elin pohtimaan tasa-arvokysymyksiä. Se ei kuitenkaan esim. tänä vuonna ole toiminut. Jos haluamme todella panostaa sisäiseen tasa-arvotyöhön, tähän on ohjattava todellisia resursseja. ViNO toivookin, että sisäinen tasa-arvotyö annettaisiin esimerkiksi poliittisen sihteerin vastuulle, tasa-arvotyöryhmän lisäksi.

Kiitos.