Kun ajattelee, millainen ruuan ronklaaja olin lapsena, voi olla hankala kuvitella sitä rakkaussuhdetta, joka minulla nyt ruokaan on. On toki yhä lukuisia ruoka-aineita, joita en syö, kuten banaani, ananas, etikkatuotteet ja kermavaahto sekä eettisistä syistä liha, mutta muuten olen kyllä varsinainen herkuttelija. Voisin viettää tuntikaupalla lukemalla reseptejä ja erilaisia ruokajuttuja. Helsingin Sanomien ruokatorstai onkin lempipalstani teemakokonaisuuksista. Myös ruuanlaitto itsessään on lempipuuhiani, ja varsinkin leipominen on bravuurini.
Parasta ruuassa on kuitenkin se itse. Yksinkertaisesti rakastan syömistä. Pettymys onkin melkoinen, jos joskus vaikkapa ravintolassa sattuu tilaamaan epäonnistuneen annoksen! Toisaalta välillä saa kokea niin uskomattoman ihania elämyksiä ruoka-annosten parissa, että pettymykset jäävät unohduksiin. Yksi syy matkustamisrakkauteeni on sekin ruoka. Tuskinpa rakastaisin Italiaakaan yhtä paljon ilman sen ruokakulttuuria.
Syömisellä on muutenkin hyvin tärkeä rooli elämässäni. Herkuttelu on mitä parhain palkinto itselle jostain onnistumisesta, mutta toisaalta syön myös lohdutukseksi. Kun mikään ei onnistu, kiireet painavat päälle, päätä särkee eikä tenttiin lukemisesta tule mitään, suklaa tai jäätelö voi hyvinkin helpottaa tilannetta.