Kolumni Turun ylioppilaslehdessä 12/2007
Olen feministi. Voi olla, että minulla oli tiettyjä ennakko-odotuksia, kun aloin selvittää TYYn tasa-arvon tilaa ja sen alayhdistysten sukupuolijakaumia.
Tein keväällä laskennan TYYn 106 alayhdistyksen hallitusten sukupuolijakaumasta kolmen viime vuoden ajalta. Kuvittelin näkeväni selvästi, kuinka miehet ovat useammin johdossa. Onneksi odotukseni oli väärä. Naisia on yliopistolla enemmistö; naiset ovat enemmistössä myös hallitusten jäsenten ja puheenjohtajien joukossa.
Ei kaikki silti kunnossa ole. Oli kiintoisaa havaita, että kaikkina vuosina hallituksia, joissa on naisenemmistö ja miespuheenjohtaja, on selvästi enemmän kuin hallituksia, joissa on miesenemmistö ja naispuheenjohtaja. Tänä vuonna luvut ovat miespuheenjohtajien hyväksi 13-5, viime vuonna 16-5. Miksi?
TYYn edustajisto on valitettavasti täyttänyt odotukseni täysin. Olen tämän vuoden ajan pitänyt kirjaa edustajistossa käytetyistä puheenvuoroista. Jokaisessa edustajiston kokouksessa on ollut läsnä vähän enemmän miehiä kuin naisia. Puheenvuoroja miehet ovat dominoineet täysin. Joka ainoassa kokouksessa miehet ovat pitäneet selvän enemmistön puheenvuoroista. Löytyy keväältä sellainenkin kokous, jossa miesedaattori nousi puhumaan 92 kertaa – naisedaattori 26 kertaa. Miehet puhuivat 3,5 kertaa useammin.
Ylioppilaskuntamme täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Näiden vuosien varrelle on mahtunut monenmoista toimijaa. Uuden pääsihteerin valinta kirvoitti minut selvittämään pääsihteerien sukupuolijakaumaa. TYYllä on ollut vuosien varrella 60 pääsihteeriä tai vastaavassa toimessa olevaa henkilöä. Näistä huimat 5 kappaletta on ollut naisia. Näistä viidestä 3 on ollut viransijaisia. Nainen on valittu TYYn pääsihteeriksi vuosina 1946 ja 1971.
Kauniita lukuja. Ja Suomi on kuitenkin maa, jonka pitäisi olla niin tasa-arvoinen. Jossa kuka tahansa voi päätyä mihin tehtävään tahansa eikä miesten ja naisten välillä nyt ainakaan mitään epätasa-arvoa ole.
Toki puhdas sattuma voi selittää osan yllä olevista luvuista. Kaikkea se ei kuitenkaan poista. Sattuma ei poista sitä tosiasiaa, että miesten on mitä ilmeisimmin helpompi nousta esiin, sanoa mielipiteensä ja hakeutua johtotehtäviin. En suostu uskomaan, että naisilla olisi vähemmän mielipiteitä tai sanottavaa kuin miehillä. Jokin tässä yhteiskunnassa antaa miehille rohkeuden vaatia osaansa ja kailottaa mielipiteensä. Jokin tässä yhteiskunnassa ei anna tuota samaa rohkeutta naisille.
Olen itse harvoin hiljaa. Kun olen jotain mieltä, sanon sen, on kyse sitten mielenosoituksesta tai puheesta liittokokouksessa. Helppoa se ei ole ollut. Mutta on se vaivan arvoista.
En halua, että miehet lopettavat puhumisen. Haluan vain, että naiset pitävät yhtä kovaa ääntä.
Sini Terävä
Kirjoittaja on TYYn tasa-arvovastaava