Kolumni Turun ylioppilaslehdessä 08/2007
Maa on saanut hallituksen ja hallitusohjelman. Jälleen on käyty läpi tuo neuvottelu, jossa kaikille ryhmille tulee antaa jotain ja jossa ohjelmaan tulee kirjata kauniin ympäripyöreitä lauseita, jotta ristiriitaiset tavoitteet saadaan mahtumaan samaan paperiin. On tuotettu muutamassa päivässä paperi, joka linjaa Suomen suunnan seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Tällä kertaa opiskelijat olivat liikkeellä kovin tavoittein. Jo vuoden ajan oli vaadittu opintorahaan korotusta. Harvassa olivat ne poliitikot, jotka eivät vaalien aikaan tienneet, mihin sanat ”Nouse jo!” viittaavat. Tavoite oli yhteinen. Kaikkien puolueiden ja kaikkien opintoasteiden opiskelijajärjestöt olivat kerrankin samassa rintamassa. Ja yhtenäisyys tuotti tulosta. Hallitusohjelmassa lukee yksiselitteisesti, että opintorahaa korotetaan 15 prosenttia, ja lisäksi vapaan tulon tulorajoja nostetaan 30 prosenttia. Kuulemma yksikään hallitusneuvotteluihin osallistunut puolue ei uskaltanut vastustaa näitä kirjauksia – kukaan ei halunnut olla opiskelijoiden tavoitteita vastaan.
Opiskelijaliike voitti.
Oli myös toinen tavoite. Oli kaunis haave koulutuksesta, joka säilyy maksuttomana ja kaikille avoimena. Oli ajatus Suomesta, jossa kaikkia opiskelijoita kohdellaan tasa-arvoisesti. Oli usko siihen, että juuri maksuttomuus on se valtti, jolla Suomi pärjää globaalissa maailmassa.
Kaikki haaveet eivät kanna hallitusohjelmaan asti. Hallitusohjelmaan kirjattiin kokeilu, jossa yliopistoilla on mahdollisuus hakea lupaa kerätä yksittäisissä maisteriohjelmissa lukukausimaksuja EU-/ETA -alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Vaikka kyseessä on vasta kokeilu, jonka tulokset arvioidaan ennen maksujen varsinaista käyttöönottoa, ovi lukukausimaksuille on nyt ensimmäistä kertaa avattu Suomessa.
Opiskelijaliike hävisi.
Sini Terävä
TYYn sosiaalipoliittinen vastaava