Nämä kirjoitukset ovat ilmestyneet P-Klubin omassa lehdessä, Walpossa.
Walpo 4/04
Tulevaisuusvaliokunta, tulevaisuuskomissio, tulevaisuusraportit, tulevaisuusselonteot… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu, että tulevaisuus on nykyään todellinen muotisana. Joka paikassa pohditaan, miten varautua tulevaisuuden varalle, miten se tulee vaikuttamaan ja miten sitä voidaan parhaiten hyödyntää. Pieninkin yritys ja järjestö haluaa olla trendikäs ja ajatella tulevaisuutta.
Walpo 2/04
Kuulostaako tutulta? Onko tässä kenties kiteytettynä perusopiskelijan elämänasenne tai nautiskelijan ikiaikainen motto? Eipä suorastaan. Tähän lauseeseen nimittäin lukion filosofian opettajani tiivisti epikurolaisuuden ydinteeman. Epikurolaisuuden, joka oli yksi antiikin Kreikan suurista filosofisista suuntauksista ja saanut nimensä perustajansa Epikuroksen mukaan. Epikuros etsi mielenrauhaa samoin kuin monet muutkin antiikin suurista ajattelijoista. Hän löysi tuon rauhan nautinnoista. Noista elämän pienistä iloista, jotka otamme usein jopa itsestäänselvyyksinä: hyvä ruoka, ystävät, nauru ja miksipä ei kaunis ilmakin. Epikurosta onkin usein kutsuttu nautintofilosofiksi, sillä ankariin spartalaisiin ja tyyniin stoalaisiin verrattuna tällainen elämänasenne kuulostaa kovin houkuttelevalta. Iloitaan ja unohdetaan huolet!
Jatka lukemista ”Syökäämme, juokaamme, naikaamme – huomenna me kuolemme!”
Walpo 1/04
1900-luku todisti raakoja sotia, kuumentuneita tunteita, hyytävää ilmapiiriä, ajatuksia omasta ylivoimaisuudesta ja toisten alistamisesta sekä ideologioilla mässäilyä. Milloin vihollinen löytyi idästä, milloin Keski-Euroopasta, milloin taas Atlantin takaa, mutta jokin paha valtakunta maailmassa aina oli. Niin paha, että oli syytä epäillä sen inhimillisyyttä. Eikö vihollinen ole niin raaka ja petollinen, että oikeastaan sen asukkaita ei kannata edes kutsua ihmisiksi? Emmekö me, hyvät ihmiset, eroakin täysin moisista raakalaisista? Nämä ajatukset lienevät seikkailleen melko samanlaisina niin Hitlerin, Stalinin kuin useiden Yhdysvaltain presidenttienkin mielissä. Haluttiin tehdä ero Oikeiden Ihmisten ja muiden välillä. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Walpo 4/03
Me olemme vapaita. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta järkeenkäyvältä. Emme istu vankilassa eikä ympärillämme ole juuri muitakaan muureja, jotka rajoittaisivat olemistamme. Toki on olemassa lait, jotka kieltävät ja käskevät, mutta niitähän voi aina kiertää ja hätätilassa vaikka vaikuttaa niiden muuttamiseen. Mutta paitsi konkreettisesti, olemme vapaita myös abstraktimmalla tasolla, ainakin jos on syytä uskoa Jean-Paul Sartrea, yhtä 1900-luvun kuuluisimmista filosofeista. Tämä eksistentialismin isänä tunnetuksi tullut herra vannoo vapauden nimiin, mutta ei ehkä niin positiivisessa mielessä. Vapauteen liittyy aina vastuu ja vastuu tuo mukanaan ahdistusta. Sartre esittää, että ihminen syntyy vapaaksi, luo itsensä ja on joka hetki jatkuvien valintojen edessä. Ei ole mitään auktoriteettia, johon turvata. Voi vain tehdä itse valintoja valintojen perään ja kantaa täysi vastuu näistä valinnoista. Mitään olemusta ihmisellä ei ole ennen kuin hän luo itse itsensä, sillä olemassaolo edeltää olemusta. Ihminen on vapaa, niin vapaa, että alkaa huimata.
Jatka lukemista ”Vapaus, veljeys, tasa-arvo – vankeus, sorto, epäoikeudenmukaisuus?”
