Kouluilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten elämässä, ja niiden tasosta on pidettävä huolta. Eriarvoistumiskehitystä ei saa tapahtua, vaan resursseja on ohjattava niille kouluille, joihin ongelmia näyttää kasaantuvan. Myös oppilaiden hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Tässä auttavat esimerkiksi riittävä koulupsykologien ja -kuraattorien määrä. Myös tukiopetuksen tulisi kuulua normaaleihin opetuskäytäntöihin. Nuorten vaikutusmahdollisuuksia on samoin parannettava. On esimerkiksi täysin käsittämätöntä, että Turussa ei ole nuorisovaltuustoa. Samaten kouluja voitaisiin käyttää hyödyksi lähidemokratian kehittämisessä sekä nuorten että aikuisten osallistumisaktiivisuuden parantamiseksi.
Usein valitetaan nuorten passiivisuutta ja vähäistä kiinnostusta politiikkaa ja yhteisiä asioita kohtaan. Silti esimerkiksi Turussa ei ole nuorisovaltuustoa tai muuta vastaavaa elintä, jossa alle 18-vuotiaat nuoret pääsisivät vaikuttamaan kotikaupunkinsa asioihin. Nuorisovaltuustoista on hyviä kokemuksia monilta muilta paikkakunnilta, ja Turun kokoisesta kaupungista löytyisi varmasti tarpeeksi kiinnostuneita nuoria tulemaan mukaan tällaiseen toimintaan.
Muutenkin kunnallispolitiikkaa on vietävä lähemmäs nuoria. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on järjestetty tilaisuuksia, joissa eri koulujen oppilaat pääsivät yhdessä päättämään siitä, mihin kohteisiin koulujen kunnostamiseen varattua rahaa käytetään. Näin lapsetkin pääsevät mukaan vaikuttamaan itselleen hyvin tärkeisiin asioihin, ja oppivat samalla monia politiikan, ja muunkin kanssakäymisen, kannalta olennaisia seikkoja. Kouluja voitaisiin muutenkin hyödyntää kaupunginosien keskeisinä yksikköinä. Niistä voisi tehdä eräänlaisia ”aluekeskuksia”, joissa paitsi lapset ja nuoret, myös aikuiset kokoontuisivat pohtimaan oman alueensa asioita. Lähidemokratiaa on syytä parantaa, sillä asukkailla on yleensä paras tuntemus oman alueensa asioihin, ja tuota asiantuntemusta on syytä käyttää hyväksi.
Koulu on hyvin leimaava osa lasten ja nuorten elämää, ja on todella tärkeää, että kaupunki huolehtii siitä, että kaikki koulut ovat samantasoisia. Jos jollekin alueelle tai johonkin kouluun näyttää kertyvän muita enemmän ongelmia, sinne on kohdistettava myös enemmän resursseja. Koulujen tason on säilyttävä sellaisena, että vanhemmat haluavat laittaa lapsensa lähimpään kouluun eivätkä johonkin muita parempana pidettyyn kouluun. Koulujen välinen eriarvoisuuskehitys on katkaistava ja kaikkien lasten on saatava samantasoista opetusta taustastaan riippumatta.
Oppilailla on myös oltava mahdollisuus tukiopetukseen. Opettajia ei tietenkään saa kuormittaa liikaa, mutta tukiopetuksen on silti oltava luonteva osa opetusta, sillä hyvin suurelle osalle lapsista ja nuorista tulee jossain vaiheessa tarve saada lisäopetusta jossakin oppiaineessa. Tukiopetuksen avulla on mahdollista estää oppilaan jääminen muista jälkeen, mikä voi jopa auttaa estämään syrjäytymistä ja rohkaisemaan oppilasta jatkamaan opiskeluja myös peruskoulun jälkeen.
Turussa on parempi koulukuraattori- ja koulupsykologitilanne kuin monessa muussa kaupungissa, mutta heidän määränsä ei silti ole riittävä. On kuitenkin tärkeää, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus hakeutua keskustelemaan ongelmistaan – ja helpoiten tämä hoituu juuri koulun kautta. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista säästäminen on lähinnä oman oksan sahaamista.